Asuinkunta – kotikunta

Asioidessani avustajani kanssa DNA-liikkeessä tapahtui seuraavanlainen tilanne: Kun myyjä sai henkilötietoni, hän joutui soittamaan jonnekin varmistaakseen minut, koska asun Kuopiossa tilapäisesti. Lopussa hän sanoi, että ennen seuraavaa asiointikertaa käykää maistraatissa hoitamassa asiat kuntoon.

Sama ongelma tulee, kun tilaan verkkokaupan kautta jotain. Silloin netti herjaa ”osoite ja henkilötunnus eivät täsmää”. Onneksi minulla on verkkopankki, jolla voin suoraan maksaa. Kyseisessä tapauksessa ei kysytä henkilötunnusta.

Edellä mainittuihin syynä on se, että vaikka olen asunut lähes 25 vuotta Kuopiossa, olen edelleen siilinjärveläinen. Henkilön asuessa palvelutalossa hänen kotikuntansa ei automaattisesti vaihdu. Henkilökohtaisesti en haluakaan vaihtaa, koska vanhana Siilinjärven kuntalaisena saan paremmin vammaispalvelut kuin uskoakseni kuopiolaisena.

Asuinkunta–kotikunta-dilemmaa olen pohtinut myös kunnallisvaalin yhteydessä. Järjestöaktiivisena olen tekemisissä sellaisten kuopiolaisten kanssa, joita haluaisin äänestää tekemään kunnallispolitiikkaa. Mutta minulla ei ole oikeuta äänestää heitä, vaan minun on valittava joku siilinjärveläisehdokas. Onneksi vuosittain joululahjaksi tilattu palkallislehti Uutis-Jousi antaa jotain tietoa ehdokkaista. Ja tietenkin Facebookin kautta saan kuulla tutuiltani Siilinjärven uutiset.

Palatakseni DNA-liikkeen myyjän kehotukseen maistraatissa kerroin tapauksesta talomme palveluesimiehelle – yhdessä totesimme, että kotikunnan muuttamista en tee yhden DNA-liikkeen takia. Jos liikkeessä alkavat vielä urpottaa, vaihdan liikettä. Lopuksi totean vielä, että toivottavasti esillä olevat kuntaliitokset eivät etene. Siis haluan pysyä siilinjärveläisenä.