Autismin medikalisoinnista

Kuva: Papunetin kuvapankki, Sergio Palao, CATEDU

Yhteiskunnan tapa suhtautua uusiin ilmiöihin tai harvinaisiin ilmiöihin on kyllä oma lukunsa. Naisia on pidetty hysteerisinä, homoseksuaalisuutta sairautena, transgender-ilmiötä pidetään edelleen psykiatrisena sairautena, autismi medikalisoidaan ei enää neurobiologiseksi sairaudeksi vaan ainakin arkipuheessa ja käytännöissä neuropsykiatriseksi sairaudeksi.

Onneksi on kaikkina aikoina vastareaktiona esiintynyt aktivismia – feminismiä, gay rights and transgender rights aktivismia, autismiaktivismia. Pitää aina mennä siis vaikeimman kautta ja erilaisuutta puolustaen. Uusille ilmiöille lankeaa tuo todistamisen taakka.

Mutta pikku hiljaa tutkimuksen ja kokemusten ja aktivismin kautta uudet ilmiöt saavat jalansijaa – meillä on tasa-arvoinen avioliittolaki ja meillä on autismitietoisuuden päivä ja autismiaktivisteja, jotka vievät meitä koko ajan autismiystävällisemmän yhteiskunnan suuntaan.

Oma tapani olla osallisena autismiaktivismista on kirjoittaminen. Blogien ja artikkeleiden kirjoittaminen. Pyrin myös kaikissa yhteisöissä joissa olen jos mahdollista edistämään autismitietoisuutta. Opiskelen teologiaa yliopistossa ja itselleni tuli muuri vastaan 1000 sivuisten tenttien kohdalla. En pysty hallitsemaan tällaista määrää tietoa, joka on kirjoitettu NT-näkökulmasta enkä pysty kestämään paineita tenttitilanteessa kaiken tiedon kaivamisesta muistista muutamassa tunnissa. Olenkin anomassa oikeutta vaihtoehtoisiin suoritustapoihin kuten esseisiin tenttien sijaan. Tämän oikeuden saamiseksi  joudun alistumaan medikalisaatioon – autismilääkärini voi kirjoittaa tällaisen lausunnon minulle suositeltujen neuropsykologisten tutkimusten perusteella.  On suuri nöyrtymisen paikka kun kuten voitte blogeista lukea minulle autismi on erilaista kognitiota ja oikeuksien saamikseksi pitää alistua autismin määrittelemiseen häiriöksi ja sairaudeksi. No olen tottunut tähän kaksoisstandardiin – kunhan vain saisi jatkaa teologian opintoja.

Usein myös autismin kohdalla munat ja kanat menevät sekaisin. Kuten kun autismia pidetään neuropsykiatrisena sairautena. Menee sekaisin mikä on autismin olemusta ja mikä keinojen puutetta, joka aiheuttaa psyykkisiä oireita. Autisti on usein kuin Daavid Goljatin edessä, henkisesti. Totta kai tästä epäsuhdasta kuka tahansa alkaa oireilla psyykkisesti.

No kullakin ilmiöllä on kehityskaarensa, itsenäisyystaistelunsa ja kypsyyden aikansa, jolloin ilmiö tulee normaaliksi osaksi yhteiskuntaa. Näin on ollut monien ilmiöiden kohdalla ja uskon näin olevan autisminkin kohdalla.

Jaksakaamme autismin itsenäisyystaistelua!

Blogiterkuin

Pia

Kommentit

Gradussaan autismin kirjon henkilön osallisuudesta ja osattomuudesta Elina Jääskeläinen ehdottaa näkökulmaksi neurodiversiteettiä autismin kirjon yläkategoriana sairausleiman sijaan. Aiheesta joulukuussa blogi ja silloin tästä tarkemmin.