Papunetin blogi
A A A

Hermeneuttisesta oppimisesta ja struktuurin toiminnan logiikasta

Piirroskuva seinäkalenterista.Piirroskuvassa televisio, jossa kokki tekee ruokaa.

Tämänkertainen blogini on aika teoreettinen ja filosofinen, mutta yritän kirjoittaa ymmärrettävästi.

Hermeneutiikassa pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan ihmisen toimintaa ja kulttuuria ja tekstejä ja pyritään selvittämään näiden merkityksiä. Hermeneutiikkaa käytetään yhtenä tieteen menetelmänä esim. kirjallisuuden ja kulttuurien tutkimuksessa, mutta minusta sillä voidaan myös hyvin kuvata ihmisen oppimista yleisesti.

Hermeneutiikan menetelmä on hermeneuttinen kehä. Hermeneuttisella kehällä on Pauli Siljanderin mukaan (Hermeneuttisen pedagogiikan pääsuuntaukset) kolme merkitystä:

1. Kaiken uuden ymmärtämisen taustalla on esiymmärrys. Uuden oppiminen liitetään aina aiempiin käsityksiin. Esiymmärrys muuttuu, kun pyritään ymmärtämään uutta. Ja aina voi oppia uutta – ja tällöin esiymmärryskin aina muuttuu ja kehittyy.

2. Osien ja kokonaisuuden välillä on jatkuva vuorovaikutus ja ne käyvät keskenään vuoropuhelua ja yhdessä vaikuttavat ymmärrykseen. Kokonaisuutta ei voi ymmärtää ilman osia ja toisinpäin.

3. Tulkinnat ja käsitteiden ja käsitysten määrittely on aina keskeneräistä ja vasta ymmärrystilanteessa nämä aina kristalloituvat uusilla tavoilla. Konteksti siis vaikuttaa ymmärrykseen, käsitteiden ja käsitysten määrittelyyn.

Oma lähtökohtani hermeneutiikkaan tulee hermeneuttisen kehän lisäksi Hans Gadamerin teoksesta Truth and Method. Gadamer esittää siinä kaksi tapaa lähestyä hermeneutiikkaa: subjektiivisiin tulkintoihin perustuvan ja muistaakseni peliteoriaksi kutsutun lähestymistavan. Tämä merkitsee sitä, että osallistutaan johonkin ennalta määrättyyn, esimerkiksi joulunviettoon, kun sen aika on "päällä" ja toimitaan tämän ilmiön ehdoilla, ikään kuin ilmiön agentteina, toimeenpanijoina. Tämän voisi ajatella muistuttavan vaikkapa joukkueen pelisuunnitelman toteuttamista. Oma lähtökohtani on juuri tässä peliteoriassa, ei subjektiivisissa tulkinnoissa.

Koen, että neurotyypillisillä ihmisillä vallitsevana on tuo subjektiivinen lähestymistapa – käytetään paljon mielen teoriaa eli ymmärrystä siitä, että ihmisillä on kaikilla omat aikeensa, tunteensa ja ajatuksensa ja näitä sitten pyritään jollain tavalla yhteen sovittamaan, milloin onnistuneesti, milloin epäonnistuneesti.

Mutta autistinen mieli pohjautuu mielestäni tuohon peliteoriaan. Struktuurin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että struktuuri on tuo "peli", johon osallistutaan sen agentteina, toimeenpanijoina. Struktuuri on autistin pelisuunnitelma. Aamutoimet – lenkki – kauppareissu – tauko – tietokone – ruokailu – tauko – vierailu Heurekassa – ja niin edelleen... Struktuuriin osallistuminen tuottaa läsnäoloa, minuuden flow-tilaa ja tietoisuutta.

Struktuuriin osallistuminen tekee olemassa olemisen mahdolliseksi. Struktuuria muuttamalla myös autistin tietoisuus kehittyy ja autistin ymmärrys asioista kehittyy ja tarkentuu hermeneuttisen kehän mukaisen oppimisen kautta. Struktuuri on toiminnan jäsentämisen lisäksi paljon syvällisempi olemassa olevaksi tulemisen tarve ja tapa autistilla.

Blogiterkuin
Pia

Kuvat:
Papunetin kuvapankki, Paxtoncrafts Charitable trust & Sergio Palao / ARASAAC
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hermeneuttinen_menetelmä

Kommentoi