Jännittäminen, jännitys ja pelko

Ihminen luonnollisesti toisinaan kokee jännitystä ja pelkoa elämässään. Henkilökohtaisesti itse jännitän esimerkiksi sitä, kun sähköpyörätuolilla ajan jyrkkää alamäkeä. Silloin on jännitystä, jos vaikka tuoli rupeaa valumaan ojaan. Vastaavasti pelkään tiettyjä asioita. Huolimatta siitä, että olen koiraihminen ja lapsuudenkodissani oli monta koiraa, pelkään isoa, vihaisennäköistä koiraa. Mielestäni jännitystä ja pelkoa voin itse säädellä, ja siedätyshoidolla niistä saa kohtalaisia vastapelureita.

CP-vammaisena minulle on tuttu jännittäminen, joksi minä itse kutsun. Rakkaalla lapsella on useita nimiä, joten joku voi sanoa muulla nimellä. Käsitteellä tarkoitan sitä tahatonta olotilaa, jota itse ei voi vaikuttaa täysin – se tulee ihan itsenäisesti. Siihen liittyy ainakin henkilökohtaisesti pakkoliikkeitä. Nämä kaksi yhdistettynä on aikamoinen pakkaus, jonka poistaminen vie oman aikansa. On pyrittävä rauhallisuuteen.

CP-vammaani liittyvä jännittäminen ei siis lähde pois, vaikka itse haluaisin sitä. Siksi toisinaan kuulemani lause ”Älä jännitä” tuntuu turhalta, koska en mahda sille jännitykselle mitään. Mutta ajan kanssa se laukeaa. Toisaalta on tärkeä muistaa se, että kaikkea en voi laittaa CP-vammaani kuuluvan jännittämisen piikkiin. Muun muassa alussa mainitsemaani pelkoa saatan tuntea silloinkin, kun itse jännittämistä ei ole.

Pelkoa, jännitystä ja jännittämistä voin kokea samanaikaisestikin. Vaikka olen ollut lentokoneessa monta, monta kertaa, mutta aina kuitenkin koen lennolla noita kaikkia asioita. Tässä tapauksessa siedätyshoidolla ei ole ollut tehoa.

Santra

Kommentit

Hyvä kirjoitus, Santra! Itse autistina puolestani koen usein jännitystä ja paniikkia ennakoimattomista tilanteista. Jännityksen syyt voivat olla erilaisia mutta tunne on sama! Ja siedätys on hyvä keino jännityksen lieventämiseen usein!

Kommentointi on suljettu