Kapea-alaisuudesta ja kognitiivisista tarpeista

Blogissani Mittakaavasta ja tutkimisen tärkeydestä päädyin ajatukseen:

Keskeisin ero autismin ja neurotyypillisyyden välillä on kokemukseni mukaan kapea-alaisuus, keskittyminen, tietyt kiinnostukset autisteille ominaisina vs. laaja-alaisuus, monipuolisuus, sekalaiset kiinnostukset neurotyypillisille ominaisina.

Rupesin pohtimaan tarkemmin, mitä kaikkea kapea-alaisuuteen kokemukseni mukaan liittyy. Listasta tuli pitkä!

  • periodi per asia – eli keskitytään tietyn aikaa tiettyyn asiaa ja sitten vaihdetaan keskittymisen kohdetta (esim. viikko tiettyä asiaa ja seuraava viikko toista asiaa…tai sama päivän tasolla)

  • momentumin huomioonottaminen (http://papunet.net/blogi/positiivista-momentumia-elamaan)

  • tarpeiden tarkempi analysointi esim. Maslowin teorian pohjalta (http://papunet.net/blogi/tarpeet-a-la-maslow) ja tarpeiden jäsennys usein kiinnostuksten ja struktuurien kautta. Kokemukseni mukaan neurotyypillisille keskeistä on jäsentäminen rakkauden ja liittymisen suhteen mutta ainakin itse jäsennän tarpeita itseni toteuttamisen ja ylittämisen suhteen. Neurotyypillinen tapa ei tuo autistin tarpeita niin helposti esiin ja on kuormittava.

  • älykkyyden tarkempi analysointi esim. Gardnerin mukaan – neurotyypilliset jäsentävät maailmaa usein yleisälykkyyden kautta mutta autistin tarve on yksityiskohtaisempi – jäsentää esim. musiikillisen, visuaalisen, kielellisen tai loogis-matemaattisen älyn kautta. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Moniälykkyysteoria)
  • intensiivisyys ja syvällisyys
  • laadulliset erot
  • yhteisen aaltopituuden miettiminen esim. kiinnostusten tai arvojen kautta sekä yhteinen rytmi
  • lifestyle (esim. kuten itselläni luova tutkijalifestyle ja eläimet eikä kuten valtavirrassa palkkatyö ja lapsiperhe) ja kunkin aikakauden vallitsevat ilmiöt (yhteensopivuus autistin kognitiivisten tarpeiden kanssa – mitä uusia sosiokulttuurisia ratkaisuja tulee kehittää, jotta oltaisi yhdenvertaisia ja autistikin saisi osallisuutta)
  • yhteistyö – kapea-alainen ihminen tarvitsee muita tarkemmin ja enemmän juuri sopivia yhteistyökumppaneita – usein kahdenvälisten suhteiden muodossa – jotta voisi hallita elämän moninaisia vaatimuksia sekä räätälöityjä ominaisuuksiin sopivia funktionaalisia rooleja toiminnassa
  • ontologinen funktionaalisuus – usein kapea-alainen henkilö tarvitsee asian ytimen – mikä näkyy esim. sosiaalisena suoruutena ja konkreettisena funktionaalisena (ei sosiaalisuuskeskeisenä) kielenä
  • tiedon kvantifiointi autistilla aistiminen ja tunteminen ja ajatteleminen saattaa lähteä ihan aistikokemuksen, tunteen tai ajattelun kvantifioinnista – matka aistikokemuksen, tunteen tai ajattelun ymmärtämiseen voi olla pitkä ja vaatia paljon tutkimista ja toistoja – saati sitten matka tiedon soveltamiseen – ja vielä sosiaalisesti!
  • toisto ja samuuden ylläpito ja hidas muutosnopeus

Koen listan asiat tärkeinä mm. kuormittumisen välttämiseksi, kognitiivisen osallisuuden mahdollistamiseksi sekä sosiaalisen burn outin (sosiaalinen tietokin voi aiheuttaa sosiaalista burn outia - tuttu vieras minulla!) välttämiseksi. Aiemmista blogeistani löytyy varmasti aiheesta lisää näkökulmia mutta itse koen akuutteina juuri tämän listan asiat – suhteessa kapea-alaisuuteen.

En pidä kapea-alaisuutta (kuten en autismiakaan) häiriönä tai sairautena vaan neuroerilaisuuden ilmentymänä. Ilmiönä, joka vaatii osin erilaisia sosiokulttuurisia ratkaisuja ollakseen toimiva ja niin, että autisti voisi hyvin ja saisi toimia oman kognitionsa pohjalta osana yhteiskuntaa.

Blogiterkuin

Pia

Kuva: Papunetin kuvapankki, Elina Vanninen.

Jätä kommentti

  • Keskustele toisia kunnioittavasti ja kohteliaasti.
  • Älä nimittele, loukkaa muita tai huuda ISOILLA KIRJAIMILLA.
  • Älä vähättele toisen sairautta, vammaa tai ongelmaa.
  • Asiattomat viestit poistetaan keskustelusta.

Tietosuojaseloste