Kesäloma

Piirroskuvassa on aurinkoinen järvimaisema ja kasvillisuutta.

Onneksi on kesäloma. Jäin kylläkin sairaslomalle jo aiemmin. Se ei kauaa ehtinyt kestää mutta on kuitenkin tiedoissani merkinnällä sairasloma.

Nyt on aikaa vain olla. Ei ole aikataulua, jonka mukaan elää, ellei lääkäri- tai sairaalakäyntejä lasketa.

Minulla on kesäksi joitain suunnitelmia, nyt ainakin ihan alkuun on uusien avustajaehdokkaiden tapaamista. Edellisen avustajan kanssa emme tulleet kuitenkaan toimeen, siinä oli kaikkea. Ehkä oli parempi molemmille, että työsuhde loppuu. Sitä mietin kyllä kauan, mutta nyt vasta uskalsin sen tehdä. Olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Meidän välit huononivat koko ajan ja nyt ne taisivat mennä lopullisesti.

Alle vuorokaudessa jo kaksi ihmistä on hakenut avustajakseni, mutta olemme äidin kanssa sitä mieltä, että toinen ei ole sopiva minulle, ehkä jollekin muulle. Varmasti vielä tulee lisää hakijoita, ja äiti sanoi, että kyllä se oikea avustaja vielä löytyy.

Kesä on monen lempiaika vuodesta. Minun suosikkini se kuitenkaan ei ole. Jos ei sada vettä, niin on liian kuuma, paitsi voihan sitä sitten olla uimassa päivät. Eikä niitä säätiedotuksia kannata oikein katsoa, kun ne kuitenkin muuttuvat koko ajan.

Toivottavasti tulisi lämmin ilma (ei kuuma, vaan lämmin), sillä en ole käynyt tänä vuonna vielä uimassa. Meidän mökkimme lähellä on lampi, ja lämpimällä säällä se lämpeäisi nopeasti. Minulle tulee kuitenkin niin helposti kylmä, että uimaveden pitäisi olla aika lämmintä.

Meillä on mökillä vesitrampoliini. Minun on vähän vaikea päästä kiipeämään sille. Minulla on kai jotain vaikeuksia myös liikkumisessa. Yleensä siskoni auttavat minut sen päälle pitämällä trampoliinia paikallaan tai auttamalla minua käsistä ja/tai jaloista. Mutta en voi mennä sinnekään, jos vesi on liian kylmää. Toivottavasti lämpenisi niin, että yöt olisivat viileitä ja päivät lämpimiä. Toukokuu oli tietenkin lämmin.

Menemme varmaan kaverini kanssa kaupoille katsomaan uusia vaatteita loppukesällä, kun alennusmyynnit ovat alkaneet. Onneksi nykyään kaupoissa ollaan tosi ymmärtäväisiä, jos asiakas ei puhu. Yleensä olen aina jollain tavalla voinut tervehtiä ja kiittää, mutta tiedän, että kaikilla mutisteilla tämäkään ei onnistu, se on varmaan tosi ahdistavaa.

Kommentit

Moi! Törmäsin blogiisi ihan sattumalta ja halusin jättää kommentin. Minulla on myös diagnosoitu selektiivinen mutismi, peruskouluaikana kävin taideterapiassa, josta ei kuitenkaan ollut mitään apua. Terapiakäynnit loppui kun en enää terveydenhuollon näkökulmasta ollut "nuori/lapsi" eikä aikuispuolella terapian jatkamisessa olisi ollut mitään mieltä. Mutismi ilmeni minulla vaan koulussa, joka johti rajuun koulukiusaamiseen ja yksinoloon. Helpotusta löysin kuitenkin harrastuksesta, harrastuksen myötä sain ystäviä ja siellä mutismi ei ilmennyt ollenkaan.

Nyt aikuisena mutismista on jäljellä oikeastaan tietynlainen ujous, se etten halua tuoda itseäni esille tai en osaa ns. "small talkia" vieraiden ihmisten kanssa. Eteenpäin on kuitenkin menty, sillä esimerkiksi tällä hetkellä opiskelen hoitoalalla, jossa täytyy olla kanssakäymisissä ja puhua paljon erilaisten ihmisen kanssa.

Itse koen että minulla auttoi se, että lähdin yläasteen jälkeen opiskelemaan täysin vieraalle paikkakunnalle yksin. Pääsin kauas niistä, jotka tunsin koulusta ja samalla ei ollut enää perheenjäseniä hoitamassa asioita puolestani. Siksi piti alkaa itse hoitaa asioita myös puhumalla.

Kaikkea hyvää ja paljon tsemppiä jatkoon. :)
Kiitos kommentistasi. Mulla äiti hoitaa paljon asioita ja esim potilaslaki takaa tulkin käytön. Avustaja on koulussa. Ilman näitä olisin varmaan vaan kotona

Jätä kommentti

  • Keskustele toisia kunnioittavasti ja kohteliaasti.
  • Älä nimittele, loukkaa muita tai huuda ISOILLA KIRJAIMILLA.
  • Älä vähättele toisen sairautta, vammaa tai ongelmaa.
  • Asiattomat viestit poistetaan keskustelusta.

Tietosuojaseloste