Kremppoja tulee...

Aioin kirjoittaa otsikon loppuun ”ja menee!”. Mutta näinhän asia ei ole, vaan kremppoja tulee iän myötä vain lisää. Ainakin henkilökohtaisesti olen kokenut, että mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä enemmän kipuja on.

Fysioterapeuttini toteamuksen mukaan puolivuosisadan täyttymisen ollessa lähellä alkaa joka nivel tarvita huoltamista. Kun myös tiedämme CP-vammaisen ikääntymisen alkavan kanssaihmisiä aikaisemmin, voinen kuvitella itseni jo reilun kuudenkymmenen ikäiseksi vaivojen, kremppojen ym. näkökulmasta katsottuna.

Pakkoliikkeitteni ja jännittyneisyyteni vuoksi esimerkiksi purukalustoni on ollut koko ajan kovalla koetuksella, siis hampaani ovat kuluneet vauhdikkaan nopeasti. Tästä seurauksena oli viimekeväinen operaatio, jolloin päivystyksessä Nukkumatin avustuksella poistettiin poskeen tulehtunut mätä ja viisi hammasta. Purentani on nyt hieman vino, mikä sattuu leukaluihin. Siis taas uusi kremppa!

Toisinaan ihan ärsyttää, että ensin ehdotetaan uutta tutkimusta, ja kun ilmoitan toimintakykyni, sitten perutaan. Muun muassa vuosikymmenten ajan reistailleen keuhkoni tarkka kuvaus olisi ollut hyväksi. Siinä on oltava 10 minuuttia liikkumatta – sehän onnistuu minulta vain nukutuksessa. Lääkäri ei kuitenkaan lopulta aiheelliseksi tehdä kyseistä kuvausta, koska nukutuksessa on omat riskinsä.

Olen pohtinut, miksei potilaspapereihin voisi kirjoittaa vaikeavammaisen henkilön kohdalla, mitä käytännön rajoitteita hänellä on. Tällöin lääkärit heti saisivat tietää kyseiset tiedot, joiden perusteella he osaisivat arvioida tutkimusten onnistumisen. Sillä kaikki vaikeavammaiset potilaat eivät itse välttämättä kykene hahmottamaan vammansa tuomia rajoitteita suhteessa tutkimuksen toimenpiteisiin.

Olen onnekseni huomannut, että kremppojen ”määrä” on vakio – henkilökohtaisesti koen, että jos on jokin jäsen kovasti kipeä, muut krempat eivät silloin tunnu.

Toivon, että vuodelle 2017 meille kaikille tulee kohtuullisesti uusia kremppoja ja entiset pysyvät kohtuuden rajoissa!

Santra