Kun koodi puuttuu

Kuva: Papunetin kuvapankki, Päivi Honkonen

Aina toisinaan varsinkin elämän muutosvaiheissa minusta autistina tuntuu, että koodi ihmisten kanssa puuttuu. Kun yhteinen koodi puuttuu on vaikea päästä toisten maailmaan sisään ja on vaikea päästää muita ihmisiä sisään omaan maailmaan. Tästä seuraa kontaktivaikeuksia, tulkintavaikeuksia, ehkä masennusta, kuormittumista – kun ei voi jakaa asioita -  sekä sosiaalista eristäytymistä. Näköalattomuutta ja ehkä toivottomuutta. Surua.

Kun on tällainen koodin puuttumisen vaihe, haluan olla neutraali mutta pitää puoleni ketään syyllistämättä.

Olen iloinen että uskon onnistuneeni tässä kirjoittaessani läheisilleni seuraavan viestin.

Moi

Olen tosiaan pahoillani että tällä hetkellä tuo sosiaalisuus on todella vaikeaa. Tuntuu, että yhteinen koodi puuttuu useiden ihmisten kanssa. Ohjaajan ja muutaman ystävän ja Samin kanssa sujuu kun on yhteistä koodia kiinnostusten kautta mutta yleisesti mulla on menossa vaikea vaihe. Ei auta kun ottaa tilaa ja odottaa ja yrittää miettiä yhteistä koodia ihmisten kanssa. 

On vaikea kun elää niin omassa maailmassa ja on vaikea suhtautua muihin ja heidän koodeihin. Ja heidän on vaikea tajuta minun koodiani. Asioiden tulkitsemisjärjestelmää.

Pyydän kärsivällisyyttä kanssani - uskon että parempiakin vaiheita sosiaalisesti tulee. 

Lämpimin terveisin Pia ja Sam (kissani)

Miten sitten yhteistä koodia voi luoda jos sitä ei oletusarvona ole olemassa?

  • toimintakulttuurin kautta – mitä yhteisiä toimintoja voi olla joista voi myös puhua
  • tavoitteiden kautta – mihin voidaan yhdessä pyrkiä tai mihin voidaan yhdessä mennä ja tästä prosessista voidaan myös puhua
  • kiinnostusten kautta – mitä kiinnostuksia minulla on, entä sinulla, mitkä kiinnostukset ovat yhteisiä, voidaanko luoda uusia kiinnostuksia yhdessä
  • arvojen kautta – onko meillä yhteisiä arvoja esim. tasa-arvo tai ystävällisyys tai ekologisuus
  • yhteisten kokemusten kautta – mennään yhdessä vaikka ulkoilulenkille tai elokuviin ja keskustellaan näihin liittyen
  • teemoista keskustelun kautta – puhutaan vaikka lomasta tai eläimistä tai tähtitieteestä
  • ennakoinnin ja struktuurin kautta – jos sovitaan etukäteen mihin keskitytään ja missä järjestyksessä, autistin on helpompi olla ja pysyä fokuksessa ja vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa – on jotain mihin suhtautua ja jonkinlaiselle spontaaniudellekin voi jäädä voimia ja tilaa
  • vuorottelun kautta – autistin on helpompi pystyä vuorovaikutukseen jos vuorottelusta on sovittu etukäteen. Sinun puheenvuoro – sitten minun – sitten taas sinun jne. 

Ainakin nämä keinot voisivat toimia yhteisen koodin, yhteisen tulkintajärjestelmän luomisessa.

Suurempi viitekehys autismin ilmiönä suhteen puolestaan voisi olla:

  • autismi osana neurodiversiteettiä
  • autismi sosiaalisena kategoriana kuten ikä, sukupuoli, etninen ryhmä jne.
  • nyky-yhteiskunta – jossa autistikin toimii – monikulttuurisena ja moniarvoisena
  • tavoitteena myös autistin yhdenvertaisuus – ei pelkkä puuhan tarjoaminen tai vastaava
  • autistinkin ihmisoikeudet
  • osallisuus elämään toiminnan ja käsitysten ja ratkaisujen kautta

Jos yhteistä koodia ei ole, yrittäkäämme luoda sitä viitekehykset huomioonottaen!

Blogiterkuin

Pia