"Kunhan tässä nyt silmiäni vilauttelen"

Elämämme AAC:n uudessa maailmassa oli alkanut. Peruuttamattomasti, ja uteliaastikin. Olihan uuden vauvan myötä tullut kotiimme uusia haasteita. Haasteitä, joita myöhemmin kykenin hyödyntämään myös työssäni ja monissa muissakin asioissa.

Alkuun meni viikoja ihmetellessä uutta tilannetta. Ja näin jälkikäteen olikin hyvä, että eteneminen asioissa oli verkkaista: AACin tahdissa. Saimme tutustua lapseen, oppia tulkitsemaan hänen viestejään rauhassa ja ottamaan kontaktin aloitteita. Aikanaan opimme miten tämä lapsi katsoo "kontaktinomaisesti" ja milloin katse on jotain muuta. Vain "kontaktikatseeseen" oli tarve kommunikoida jotenkin. Muu oli "EVVK-tyyppistä", "Kunhan tässä nyt silmiäni vilauttelen". Toki oli myös sitä intensiivistä äidin tuijottelua esim. syödessä.

Lapsi kasvoi neuvolan mukaan "normaalisti". 4 kk neuvolassa kontaktinotto oli jo vieraaseenkin hyvä (katse, ilme ei värähtänyt, mutta "se" katse sieltä tuli). Kotiin tullessa tulin hissiin kahden iäkkäämmän täti-ihmisen kanssa. Kansakoulunopettajia, eläkkeellä − tulkitsin. Alkoi keskustelu: "Mistä näitä ihania söpöläisiä oikein saa, tahdon kanssa heti oman?", kuului kysymys. Vastasin vaimeasti niitä saatavan Naistenklinikalta, ja siinä ensi kerran tajusin hymyileväni sydämestäni ja koin ylpeyttä. Ei pelkästään apeutta ja pelkoa tulevaisuudesta. Jäimme pois hissistä ja jatkoin KEPEIN askelin kotiin. Nuo tädit olivat osanneet vetää ihan oikeasta narusta. Varmaankin huomasivat lapsen piirteet jne. koska tavanomaiset kysymykset iästä yms. jäivät pois.

Olihan minulla lapsi, vaikkakin poikkeava, mutta ihan oikea ja suloinen vauvahan se siinä odottaa, että jokos tämä kommunikointi ja muut kujeet jatkuvat vai tähänkös tämä jää? Ja eivät todellakaan jääneet, olin kuullut puheterapeutilta taikasanan TUKIVIITTOMAT! Laskin päässäni nopeasti, varhaiskontakti luotu, nyt kommunikoimaan.

Alla ensiviittomamme, joita siis alettiin käyttää 4 kk iässä. Äiti viittoi ensin sanoen sanan. Sitten otin lapsen kädet käteeni ja viitoin hänen käsillään ja sanoin sanat. Lopuksi vielä viitoin sanan/sanat itse ja myös kerroin viittoman nimen. Näin aloitin hitaasti muutamalla viittomalla ja hämähäkkilaululla.

Hämähäkkilaulu

Piktokuva: Opike (www.opike.fi)
Viittomakuvat: Papunetin kuvapankki