Lomailemassa

Kuluva kesä on ollut sään puolesta melko antoisa – nimittäin sadetta on piisannut ja tuulikaan ei ole ollut tyyntymään päin. Eikä aurinkokaan ole hirveästi suonut säteitään ainakaan tänne Savoon, joten sähkärillä lenkkeily on jäänyt aika olemattomiin. Onneksi keväällä varattu matka Nizzaan toi kaivattua aurinkoa ja lämpöä.

Matkaseurueemme koostui taas meistä kolmesta, minun ohella Timo-veljestäni ja Tiina-kälystäni, jotka toimivat molemmat avustajinani. Pyrimme löytämään kolmen hengen invahuoneen, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta emme onnistuneet. Joudumme tyytymään kahteen erilliseen huoneeseen. Tosin se oli taloudellisesti kalliimpi, mutta kokeilunarvoinen. Jälkeenpäin voin todeta, että onneksi kokeilimme – jatkossa pyrimme suosimaan tätä vaihtoehtoa.

Koti Suomessa olin jännittänyt kyseistä vaihtoehtoa, miten osaan nukkua yksin invahuoneessa. Hankin mukaamme langattoman ovikellon: Minun huoneessani oli painike, jolla kutsuin apua, ja se kaiutin oli avustajillani. Kieltämättä heidän herääminen äänekkääseen ovikellon soittoon ei ollut kovinkaan mieluisa. Mutta tämä ovikellosydeemi toimi suurimmaksi osaksi hyvin, tietenkin kännykkä oli varalla.

Tällainen kutsujärjestelmä antoi mahdollisuuden, että sain rauhassa yksin nukkua leveässä vuoteessa ja olla hetken silloin tällöin itsekseni. Invahuone oli kohtuullinen, kylpyhuoneessa riittävästi tukikaiteita. Tosin tuskin olisin sähkärillä mahtunut, koska huoneessa oleva iso sänky vei aikamoisen tilan: Ei olisi ollut tarpeeksi tilaa sähkärin kääntyä kylpyhuoneeseen.

Nizza on melko esteetön – oli paljon tasaisia kadun ylityksiä. Myös julkisiin kulkuneuvoihin pääsi tuolilla. Tosin totesin siellä, etten olisi uskaltanut liikkua sähkärilläni: Ihmispaljouden ja uusien paikkojen joukossa olisi jännittänyt liikaa ajamista, ja koko keskittymiskykyni olisi kohdistunut ajamiseen, ei nähtävyyksien näkemiseen.

Kävimme muutaman tunnin visiitillä Monacossa, josta päällimmäiseksi jäi mieleeni ylä- ja alamäet sekä sokkeloinen juna-asema. Onneksi tuolin työntäjään voin luottaa, vaikka olisi  ollut minkälaisia mäkiä. Ja paluu Nizzaan tapahtui bussilla, koska emme halunneet kokea juna-aseman seikkailuja uudestaan.

Monacossa ja Nizzassa näki paljon luksusveneitä. Kenties unelmissani palaan sinne matkaillessani jollakin luksusjahdilla – tietenkin esteettömällä!

Santra