Lopultakin

Lopultakin vammaisurheilijasta tuli vuoden urheilija – mahtavaa! Henkilökohtaisesti en oikein uskonut, että yhteiskuntamme olisi vielä valmis valitsemaan vammaista henkilöä näinkin arvostettavaan asemaan. Onneksi olin väärässä!

Kaikkien valintojen jälkeen on ollut spekulointia – niin myös nytkin. Itse pohdin tässä asiaa ainakin kahdesta näkökulmasta katsottuna.

Ensinnäkin voisi kysyä, oliko nyt niin kova paine, että toimittajat eivät voineet olla valitsematta Tähteä. Uskon, että suuri osa toimittajista oli aidosti hänen puolellaan ja arvosti hänen uskomattomia suorituksiaan.

Toiseksi mietin, entä jos joku "tavallinen" urheilija olisi voittanut neljä olympiakultaa, hänet olisi valittu monesti vuoden urheilijaksi. Lisäksi hänelle olisi varmaankin tehty erikoispalkinto, koska häntä olisi arvostettu niin korkealle. Vastaavasti vammaisurheilijalta vaadittiin neljästi olla korkeimmalla korokkeella, että hän sai ensimmäisen kerran Vuoden urheilijan tittelin. Tuleekohan tämä "vertailtavuusluku" kyseeseen muissakin vammaisten kansalaisten asioissa?

Tosin eihän Suomen kansa nyt valinnut sykähdyttävämmäksi urheiluhetkeksi Tähden neljänsissä olympialaisissaan kultaan vievää ratakelausta. Vuonna 2013 suomalaiset olivat eri kannalla, siis silloin sykähdyttävin hetki oli juuri Tähden kolmas olympiakulta. Onkohan suomalaisten asenteet muuttuneet vai oliko Pikkuleijonien voitto niin huippujuttu?

Kaiken kaikkiaan vammaisurheilijan valinta Vuoden urheilijaksi on todella hieno asia. Ja varsinkin kun muualla maailmalla vain muutamassa valtiossa on tehty samoin, Suomen vammaisurheilu saavutti jotain hyvin arvokasta.

Santra

Kommentit

ikjkjnjnmmmnmknmnnnmnnhjnjnhjnjnnhjjk mjmmmmjmkkmn mjmmmjmn j jjmmjknj nmb nmn n,knk jnk.mmnmjnjnmjn jmnnnnn hnmhmh j bh