"Mä tarviin tänään VAPAATA"

Hypätäänpäs hetki nykypäivään ennen aikahyppyä taaksepäin. Alun teksteistä huomaatte, että mieli on myllertänyt ja monia asioita on pohdittu. Tarkkavainen lukija huomaa rivien välistä monenlaisia asioita, kaikkeahan ei ole edes vielä kirjoitettu. Mutta tässä pieni siivu muutaman kuukauden takaisesta maanantaiaamusta, kun koulua oli ollut siis vajaa viikko.
 
Piirroskuva haukottelevasta lapsesta.
 
Jatkossa kirjoittelen ehkäpä vähän sekaisin nykyhetkeä ja vanhoja muistelmia, kuitenkin toisiinsa liittyen. Pieniä kirjoitusvirheitä näette matkan varrella äidilläkin, senkin syyn ehkä joskus paljastan. Mutta nyt itse päähenkilön asiaan.
 
Koulut olivat alkaneet. Repussa kulkee niin terapiavihkoset kuin reissuvihkokin. Ja tietenkin oma vihko iltapäivätoiminnan ja kodin välillä. Viestien kulku sanoin ja kuvin on hyvin tärkeää. Lapsihan kulkee taksilla useimmiten ja viestittäminen on hyvin tärkeää. Kun lapselta kysyy "Oliko kiva koulu/kerhopäivä", niin vastaus on aina "Oli". Aika lyhyeksi siis jää kerronta tästä asiasta kotona ja ilman vihkoja olisimme pulassa. Hyvän ruoan sentään muistaa mainita!!! HIENOA meidän J!
 
Koulun alku oli opettelua taas kaikille. Lähinnä se kesän pitkä valvominen on ongelma, kun ulkona on vielä valoisaa ja pitäisi mennä nukkumaan. Lapset kun katsovat enemmänkin tuota "aurinkokelloa". Maanantaiaamuna etsitään vimmalla vaatteita ja herätellään päähenkilöä. "Mä tarvin tänään VAPAATA", kuuluu yläkerrasta unisella äänellä. Ihanaa, äiti ajattelee, lapsesta, josta ei edes vielä tiennyt reilu vuosi sitten, että oppiiko tuo lapsi puhumaan edes auttavasti. Monissa "mehukkaissa" lauseissa tulee mukavasti niin sivulauseita kuin myös hyvin monimutkaisia käsitteitä. Hienoa, ajattelee äiti, ja jaksaa taas koko viikon tätä rumbaa.
 
Piirroskuva, jossa on ruksattu koulun kuva.
 
Tavallinen sukankuluttaja ajattelisi varmasti vanhan sketsin tapaan "omituinen höpöttäjä", kun äiti kertoisi aamun kuulumisia työpaikan kahvipöydässä tai täpötäydessä bussissa. Mutta vain valittu joukko tietää mitä tämä oikeasti elämässä tarkoittaa.
 
Jatkossa sitten lisää kirjoituksia, että mitäs kaikkea tässä välissä...
 

Kuvat: Sclera (www.sclera.be) ja Papunetin kuvapankki

Kommentit

moi luin tämmä viesin oli aika tavala kauhea mun mielesä ja mun kaverini mini on heli tse se ei osaa kirjoitaa ja se käytää kommunikansiota kertomalal asiota ja osaa se vähän puhua aika vaikea kertoa minule asiota sen takia se käytäö kuvia t.johanna
Hei,
kiva kun luit kirjoitukseni. Meillä on myös kommunikaatiokansio, mutta sen kuvat ovat nyt liian pienet, koska lapsen näkö on huonontunut. Olemmekin saamassa uuden kansion, isommilla kuvilla ja aion pyytää sellaisen, joka on enemmän lapsen sanavarastoon sopivaja samalla myös sellainen, jota voin muokata myöhemmin itse lisää. Vaikka meidän J puhuu välillä oikeitakin lauseita, tarvitsee hän vielä viittomat ja kuvat mukaan.

On Johanna hienoa, että Sinä osaat jutella Helin kanssa kansion avulla. Monet hoitajat esimerkiksi päiväkodissa eivät halua edes opetella kansion käyttöä, he sanovat sen olevan vaikeaa ja se vie aikaa liikaa. Minusta on kuitenkin tärkeää, että lapsi ja aikuinen puhevammainen kykenee kertomaan asiansa vaikkapa kuvilla kenelle tahansa. Toivotaan, että Sinun kaltaisia ystäviä löytyy monellle puhevammaiselle tulevaisuudessa ja he oikeasti haluavat kommunikoida myös kuvilla ihmisten kanssa.
Mä tahdon tänään vapaata, kuultiin viime viikolla monesti. Pikkuinen J mursi sormensa koulussa ja käsi oli luonnollisesti kipeä.
Pika-pikaa äiti teki heti kouluun kuvaston, jossa poikaa ohjataan viittaamaan kipsikädellä ja muutoinkin ohjeet mitä kädellä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. Kuvatarinasta tuli heti ihan kiinnostava, sitä on luettu kotona moneen kertaan. Oli todellinen onni, että on materiaalia mistä tehdä kuvia " hätätilanteissa" ja nopeasti.

Mutta nyt äiti on saanut " vapaata". Pääsin kauan toivottuun kuntoutukseen ja onpas pämä vaikeaa, potilaan /kuntoutujan rooliin astuminen. Jestas, haluaisin SIITÄ heti vapaata ja töihin! Vaan rooliaan ei voi aina valita, tässä sitä ollaan ja kuntoudutaan. Päivän kunniaksi ajattelin ensiksi erillisen uuden bligikirjotuksen tilalla jatkaa tämän bligin kirjoittamista. Nimittäin tämä kuntoutus ei ole yhtään sen enempää vapaata kuin oli lapsella koulussa. Ihan totista totta ja lukujärjestyksellä mennään eteenpäin.
Ensimmäinen päivä on mielenkiintoinen, tapaan oikean foniatrin. Olen melkein sanaton, olen tolkuttanut kuinka sanojen löytäminen ajoin on vaikeaa ja artikulaatio. Ja hups, siinähän on asiantuntija.
No, juttu jatkuu vielä ja aika vasta näyttää miten tämä loppuu, kuvia ei sentään kommunikaatioon tarjonnut, VAIKKA osaa itse kuvakommunikaation, Hienoa edistystä. Aina foniatritkaan eivät sitä osaa!

Mutta nyt vielä hetken "valvovien silmien alla" ja sitten yö vapaata, allekirjoitin nimittäin lappusenm, ettei yökkö käy huoneessa muuta kuin herättämässä aamulla etten nuku koko päivää. Kun kerran saa olla lomalla, niin voisi nukkuakin...

Vastaus pupu pupu

Kommentointi on suljettu