Näkökulman vaihtamisen taito

Olen tässä lueskellut Antti S. Mattilan – lääketieteen tohtorin, lastenpsykiatrian erikoislääkärin, ratkaisukeskeisen psykoterapeutin ja filosofin – kirjaa Näkökulman vaihtamisen taito.  Seuraavassa poimintoja kirjasta – poimintoja, joita voitaisiin ajatella oleellisiksi autismin näkökulmasta.

1. Näkökulman vaihtamisen taito – reframing: valaisevia esimerkkejä kirjassa siitä, mistä näkökulman vaihtamisessa on pohjimmiltaan kyse:

”Perheterapeutti G. Weeks (1977) keräsi monia esimerkkejä siitä, miten negatiiviset kuvaukset voidaan kääntää positiivisiksi:

’eristäytyvä – tutkii omaa tietoisuuttaan;
vetäytyvä –  pitää huolta itsestään;
passiivinen – kyky hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat;
[anti]sosiaalinen  – valitsee huolellisesti tuttavansa;
alistuva – etsii auktoriteettia  ja ohjausta itsensä löytämiseen;
epäsensitiivinen – suojelee itseään loukkaantumiselta;
viettelevä – haluaa houkutella ihmisiä, jotka pitäisivät hänestä;
epäröivä – tutkii kaikki mahdollisuudet;
yliherkkä – virittäytynyt toisen ihmisen aallonpituudelle, elävä ja hereillä oleva;
kontrolloiva – haluaa pitää ympäristönsä järjestyksessä;
impulsiivinen – kykenee irrottelemaan ja olemaan spontaani;
vastahankainen – etsii omaa tapaa tehdä asiat;
itseä halveksiva  - myöntää omat puutteensa itselleen;
itkevä – kykenee ilmaisemaan tunteitaan, erityisesti loukkaantumista’ (Weeks, 1977, 286)”

Kommenttini: Sattumoisin nämä näkökulmat ovat usein oleellisia autismin kohdalla. Näiden uudelleen määrittelemisten kautta voidaan avata uusia näkökulmia uudenlaisiin ratkaisuihin. Autistin kohdalla on usein kyse uudenlaisen struktuurin ja uudenlaisten tavoitteiden tarjoamisesta.

2. Näkökulman vaihtamisen taito siis toimii arjessa uusien perspektiivien ja ratkaisujen avaajana – sama periaate toimii kun siirrytään yhdestä tieteellisestä paradigmasta toiseen.

Kommenttini: Blogeissani olen juuri pyrkinyt näkemään autismia uusista näkökulmista ja avaamaan näin uusia näkökulmia ratkaisujen pohtimiseen erinäisiin haasteisiin.

3. Uuudelleenmäärittely liittyy kategoriointiin, objektien yhteisten piirteiden havaitsemiseen. Kategorioida voidaan eri piirteiden avulla, esim. ihmisiä voidaan luokitella ihonvärin tai iän tai puheen mukaan. ”Kun olemme asettaneet jonkin objektin tiettyyn kategoriaan, pääsemme hyödyntämään aiempaa kokemustamme tuon kategorian jäsenistä – tämä auttaa meitä ymmärtämään kategorian jäsenten käyttäytymistä, ennustamaan mitä se tekee seuraavaksi ja olemaan sen kanssa vuorovaikutuksessa asianmukaisesti” (Barsaloù, 1992, 154).

Kommenttini: Usein autisteilla on vaikeuksia kategorioinnissa eli yleistämisessä. Osittain tästä johtuen saattaa ilmetä vaikeuksia juuri kategorian jäsenten käyttäytymisen, käyttäytymisen ennakoinnin ja vuorovaikutuksen suhteen.

4. Uusia kokemuksia ja ilmiöitä voidaan ottaa haltuun ja linkittää aiempiin kokemuksiin ja käsityksiin analogioiden ja metaforien eli kielikuvien avulla.

Kommenttini: Esimerkiksi Peter Vermeulenin analogia/metafora autistisesta ajattelusta tietokoneen logiikkana antaa meillä jotain olennaista käsitystä autistin ajattelutavasta ja maailmasta. (Peter Vermeulen (2001) Autistic Thinking – This is the Title. JKP.)

5. Lapselle ominaista on egosentrisyys eli itsekeskeisyys ja kyvyttömyys nähdä asiat toisen perspektiivistä, kun taas kypsän aikuisen merkki on sosiosentrisyys – kyky nähdä asioita toisenkin ihmisen näkökulmasta (Runco, 1999, 373).

Kommenttini: Tässä jälleen uudella tavalla sanottuna tuo mielen teoria, jonka puutteesta usein puhutaan autismin kohdalla. Toisaalta autistin näkökulma voi kattaa koko hänen maailmansa ja olla analogisessa suhteessa muiden maailmoihin. Tällöin sosiosentrisyys toteutuu eri maailmojen näkemisenä analogisina ja täydellisinä sinänsä, mutta että ne täytyy suhteuttaa toisiinsa esimerkiksi yhteisen maaperän löytämisen kautta.

6. Stoalainen filosofia – mielentyyneyden säilyttäminen näkökulman vaihtamisen avulla sekä hyveiden harjoittaminen hyvän elämän saavuttamiseksi – pääasiallisia hyveitä rohkeus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja käytännöllinen viisaus.

Kommenttini: Usein struktuurien käytön avulla pyritään autisminkin kohdalla mielen tyyneyteen ja positiivisten asioiden edistämiseen.

7. Masennuksen hoito näkökulman vaihtamisen kautta: tapahtumia ei voi useinkaan muuttaa mutta uusi näkökulma  ja uuteen viitekehykseen tapahtuman sijoittaminen voivat avata uusia ratkaisuvaihtoehtoja.

Kommenttini: Autistin elämässä tapahtuu traumatisoitumista, esimerkiksi siksi, että ei pysty käsittelemään aisti-informaatiota eikä sosiaalista informaatiota, ja sitä kautta mm. masentumista on ehkä tavallista enemmän. Uusi näkökulma, uusi struktuuri, voi auttaa traumojen ja masentavien kokemusten näkemisessä tienä voimaantumiseen ja positiivisiin uusiin ratkaisuihin.

8. Kognitiivisessa psykoterapiassa näkökulmaa vaihtamalla voidaan myös vaikuttaa tunteisiin ja niiden tulkintaan ja hallitsemiseen.

Kommenttini: Uusien struktuurien avulla voidaan saada samaa aikaan myös autistin kohdalla.

9. Huumori on yksi tehokas ja arkinen tapa nähdä tilanne uudessa viitekehyksessä.

Kommenttini: Autisti tajuaa asiat usein hyvin kirjaimellisesti, joten sosiaalinen huumori saattaa olla vaikeasti tavoitettavissa. Autistin huumori voi olla toisaalta esim. tilannekomiikkaa tai aistivaikutelmien tai sanojen luomaa ja tuomaa huumoria.

10. ”Erilaiset viitekehykset tuottavat erilaisia todellisuuden versioita… Viitekehykset ovat näkökulmia todellisuuteen ja mitä enemmän niitä on, sitä täydellisempi kuva maailmasta saadaan…” (Hautamäki, 1985, 35)

Kommenttini: Tosiaan autismin kohdalla tuo mallien – struktuurien – käyttäminen korostuu voimakkaasti. Neurotyypillisillä on omia mallejaan tilanteiden tulkintaan ja hallitsemiseen ja autisteilla ehkä näistä poikkeavien mallien tarvetta – näistä poikkeavien struktuurien tarvetta. Mutta kaikki me tarvitsemme jonkinlaisia malleja todellisuuden hahmottamiseen, tulkitsemiseen ja hallintaan.

Blogiterkuin Pia

Lähde: Mattila, Antti S. (2011): Näkökulman vaihtamisen taito. WSOY.
Ja Mattilan teoksessa lainattuja:
Barsaloù, L.W. (1992): Cognitive Psychology.An Overview for Cognitive Scientists. Hillsdale, NJ; Erlbaum.
Hautamäki, A. (1985): Epistemologinen relativismi, Ajatus, 42.
Runco, M.A. (1999): Perspectives. teoksessa Pritzker, S.R. & Runco, M.A. (toim.) Encyclopedia of Creativity. (433-436.) New York: Academic Press.
Weeks, G. (1977): Towards a dialectical approach to intervention. Human development, 20, 277–292.

Kuva: Papunetin kuvapankki, Sclera