Olennaisia kysymyksiä

Kuva: Papunetin kuvapankki, Sclera

Olen kysymysten suuri ystävä. Parhaimmillaan olennaiset kysymykset suuntaavat tarkkaavaisuutta olennaisiin asioihin ja olennaisiin vastauksiin. Saksalainen runoilija Rainer Maria Rilke (1875–1926) kirjoittaa kirjassaan Kirjeitä nuorelle runoilijalle, että on oleellista elää kysymyksiä jo silloinkin, kun ei ehkä vielä ole kypsä eikä valmis saamaan vastauksia. Voisi ajatella, että kysymykset ovat liikennemerkkejä matkalla vastauksiin.

Olen seuraavassa yrittänyt miettiä oleellisia kysymyksiä autismin kirjon suhteen – että voisimme kaikki niin halutessamme elää näitä kysymyksiä ja ehkä löytää oleellisia vastauksia tälle matkalle lähtemällä.

Onko autismin kirjon olemus neurobiologinen kehityshäiriö, neuropsykiatrinen häiriö – vai kenties ihmisenä olemisen ontologinen variantti omine vahvuuksineen ja heikkouksineen?

Onko autismin kirjon henkilöillä juuri meidän aikakautenamme jokin sellainen tehtävä yhteiskunnassa, johon neurotyypilliset eivät sovellu?

Miksi jotkut sanovat, että psykoterapia ei toimi autismin kohdalla? Voiko syynä olla neurotyypillisestä psyykestä eroava rakenne? (Itse aina sanon, että autismin persoonaa kuvaa yhtälö persoona = arkkitehtuuri eli ontologisen struktuurin löytäminen ja sen toteuttaminen luo persoonan flow-tilan.)

Mitä sympatia ja empatia tarkoittavat käytännössä autismin kirjon henkilöiden ja neurotyypillisten kohdalla? Mitä näiden välillä on?

Mitä logiikka ja systemointi tarkoittavat autismin kirjon henkilöiden ja neurotyypillisten kohdalla ja välillä?

Mitä eroa ja mitä yhteistä on autismin kirjon henkilöiden tarpeiden – fyysisten, psyykkisten, henkisten, hengellisten, tunnetarpeiden, kognitiivisten tarpeiden – välillä?

Mitä Lorna Wingin luokituksen (eristäytyvät, passiiviset, aktiiviset mutta oudot, muodolliset ja jäykät autistit) mukaisissa tapauksissa voisivat olla autismin kirjon henkilön sosiaalisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisuuden tarpeet? Miten nämä eroavat neurotyypillisten vastaavista tarpeista? Onko jotain yhteistäkin?

Mitä yhteistä on eritasoisilla autismin kirjon henkilöillä – ja mitä eroja?

Vaikka Asperger-diagnoosi poistuu, millä tavoin Asperger muistuttaa neurotyypillisiä henkilöitä ja millä tavoin autistisia henkilöitä? Miten nämä heijastuvat esim. strukturoinnin tarpeissa?

Voitaisiinko lopettaa haastavasta käyttäytymisestä puhuminen ja keskittyä siihen, että pohjimmiltaan kyse on kahden kauppana tapahtuvasta vuorovaikutuksen haasteesta? Onko tämä riittävä näkökulma?

Mikä on autismin kirjon henkilön kannalta mielekästä elämää? Mitä vastuuta ja mitä vapauttaa tällaiseen mielekkääseen elämään voi sisältyä?

Mikä on autismin kirjon ja henkisen lahjakkuuden suhde?

Mitä autismin kirjon henkilöt voivat oppia toisiltaan ja mitä neurotyypillisiltä henkilöiltä?

Mitä neurotyypilliset voivat oppia toisiltaan ja mitä autismin kirjon henkilöiltä?

Minkälainen vuorovaikutus ja kommunikaatio estäisivät häiriöitä ja auttaisivat kaaoskokemusten jäsentämistä?

Miten vallankäyttö vaikuttaa autistiin? Entä neurotyypilliseen henkilöön?

Voivatko voimaannuttava vuorovaikutus ja yhteisen positiivinen tason etsiminen olla vaihtoehtoja vallankäytölle?

Tässä meille kaikille mietittävää – jos haluamme ottaa haasteen vastaan!

Blogiterkuin

Pia

Kuva: Papunetin kuvapankki, Sclera