Sain vihdoin avustajan

Yli vuosi on taisteltu, ja nyt se on vihdoin ohi! Sain avustajan maaliskuun alusta heti talviloman jälkeen. On mennyt tosi paljon paremmin, olen ollut tunneilla ja pystynyt osallistumaan. En ole niin ahdistunut.

Olen hakenut sekä avustajaa että puhevammaisten tulkkia ja molemmat hakemukseni on hylätty. Joskus mietin, että en enää jaksa yhtään enkä edes halua avustajaa. Mutta nyt olen niin onnellinen, että vielä sen viimeisen kerran jaksoin hakea avustajaa. En tiedä, miksi en sitten saanut sellaista aiemmin. Kai täälläpäin on todella vaikea saada oikeastaan mitään vammaispalvelusta. Ja varmaan jatkossa se on valitettavasti yhä useammalla paikkakunnalla niin.

Opettajat ovat tosi iloisia, kun olen päässyt osallistumaan, olen ollut ajoissa tunneilla ja ennen kaikkea pysyn siellä enkä lähde kesken pois. Omalle opettajalle laitoin heti sähköpostia, kun sain tietää, ja hän oli iloinen tiedosta. Jopa iso osa asuntolan työntekijöistä on iloisia.

Avustajani tulee asuntolaan jo aikaisin aamulla ennen seitsemää, tai niin hän ainakin sanoo, en yleensä katso kelloa ennen kuin olen itse valmis. Tämä järjestely auttaa paljon myös asuntolan aamuvuoroa, työntekijöillä on yksi valvottava vähemmän. Maanantaisin avustajani tietenkin tulee myöhemmin, kun itsekin olen koululla vasta aamupäivällä.

Oli kyllä niin hieno tunne, kun sain tietää tästä perjantaina. Luulin silloin, että sosiaali- ja terveyspalveluilta tuli jokin kutsu jonnekin, kun niitäkin on tulossa. Mutta tämä oli paljon parempi uutinen! Ja avustajani pääsi aloittamaan työt jo muutaman päivän kuluttua tiistaina.

Ja vielä sekin, että sain täydet avustajatunnit eli 160 tuntia kuukaudessa, ei tarvitse katsoa joitain tunteja pois. Yhdellä luokkakaverillani on vähemmän avustajatunteja, ja hänen kohdallaan joutuu hieman katsomaan, mihin tunnit riittävät. Tiesin, että oma koulunkäyntini helpottuu vihdoin, kun saan apua. Saan opintosuorituksia ja mahdollisesti myös tutkintotodistuksen.

Syömiset ovat olleet minulle vaikeita, mutta avustajani on nyt myös niissä mukana. Ennen en käynyt syömässä juuri lainkaan mutta nyt olen käynyt joka päivä. Aivan mahtavaa!

Vielä emme ilmeisesti tunne toisiamme riittävän hyvin, kun avustajani ei aina meinaa ymmärtää, mitä haluan kertoa tai mitä tarkoitan, mutta koitan sitten myöhemmin uudelleen. Oli jo sen takia pientä ongelmaa ensimmäisellä viikolla, mutta nyt jatkossa tiedän mitä tehdä, kun seuraavan kerran ilmaisen saman asian. Etenkin kun myös asuntolasta on sanottu, että se on niin tehtävä.

Kerran kuitenkin jouduin lepäämään vasten omaa tahtoani, kun avustaja sanoi minun puolestani asian ja opettaja taas muistutti, että voisin itsekin puhua. En itse siis pystynyt ja puheenihan vaikeutuu aina noista sanoista. Avustaja on enemmänkin siinä auttamassa, että olen ajoissa paikalla ja varmistamassa, että tulen kuulluksi, sekä apuna siirtymätilanteissa. Ja valvoo lepoajat, jos on ollut jotain.

Onnellinen kyllä tästä olen. En osannut enää oikeastaan odottaa, en enää uskonut hyvään. Olin varma että en pääsisi koulua läpi. Nyt voin saada jopa tutkintotodistuksen, myöhemmin, mutta silti.

Kommentit

"Kerran kuitenkin jouduin lepäämään vasten omaa tahtoani, kun avustaja sanoi minun puolestani asian ja opettaja taas muistutti, että voisin itsekin puhua."

Kuka sinut pakotti lepäämään? Ei kai sinun ole vasten omaa tahtoasi pakko mennä lepäämään.

Jätä kommentti

  • Keskustele toisia kunnioittavasti ja kohteliaasti.
  • Älä nimittele, loukkaa muita tai huuda ISOILLA KIRJAIMILLA.
  • Älä vähättele toisen sairautta, vammaa tai ongelmaa.
  • Asiattomat viestit poistetaan keskustelusta.