Papunetin blogi
A A A

Sosiaalinen todellisuus ja aistein havaittava kokemuksellinen todellisuus

Mustavalkoisessa piirroskuvassa kaksi kättelevää hahmoa sekä viisi muuta hahmoa heidän ympärillään. Piirroskuvassa ihmisen kieli, korva, silmä, nenä ja käsi.Mustavalkoisessa piirroskuvassa kaksi kättä, jotka pyörittävät lihapullia.
Kuvat: Papunetin kuvapankki, Sclera ja ARASAAC

Viime aikoina olen kovasti pohtinut sosiaalista todellisuutta ja autistin osaa siinä. Monien ajatuskulkujen kautta törmäsin termiin symbolinen interaktionismi: https://en.wikipedia.org/wiki/Symbolic_interactionism.

Symbolinen interaktionismi on sosiaalipsykologian käsite ja siis tarkoittaa sitä, että "ihmiset toimivat asioiden suhteen sen mukaan, mikä merkitys asioille on heille ja nämä merkitykset saavat alkunsa sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja ne muokkautuvat tulkitsemisen kautta".

Tähän liittyen – merkitysopin tutkijan Peircen mukaan merkki voidaan jäsentää seuraavilla tavoilla:
Merkki eli representamen
Objekti eli merkin viittaamisen kohde tai referentti
Interpretantti eli tulkinnos tai tulkitsin eli merkitys, joka merkistä syntyy, joka on niin ikään merkki.
 

Kolmio, jonka keskellä lukee "merkki" ja kulmissa "objekti", "merkkiväline" ja "tulkinta".
Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Semiotiikka

"Peircen tunnetuin merkkejä koskeva jaottelu erottelee kolme erilaista tapaa, joilla merkit voivat viitata objektiinsa.
Ikoni (kuva) muistuttaa kohdettaan, esimerkiksi maalaus muistuttaa maalattua henkilöä ja viittaa täten sisältönsä puolesta häneen.
Indeksi (osoitin) on merkki, jolla on selkeä kausaalinen yhteys kohteeseensa. Esimerkiksi savu toimii tulen merkkinä, koska ihmiset käsittävät savun ainoaksi syyksi tulen.
Symboli (tunnus) on konventionaalinen merkki, jonka viittaus kohteeseensa perustuu sopimukseen. Sanat, kuten tiettyyn rajaan asti myös matemaattiset symbolit, ovat täysin sopimuksenvaraisia. Esimerkiksi sana voikukka ei viittaa ulkonäkönsä puolesta mitenkään voikukkiin, eikä sanalla sinällään ole mitään kausaalista yhteyttä voikukkaan, joten sen viittaus voi perustua vain ihmisten keskinäiseen sopimukseen." (https://fi.wikipedia.org/wiki/Semiotiikka)

Tästä seuraa kiinnostava ongelmanasettelu – autisti toimii usein aistien kautta havaittavan toiminnan ja tulkinnan maailmassa – eli merkki tarkoittaa autistille yleensä ikonia tai indeksiä, jotka viittaavat aistein havaittavaan toimintaan ja ovat näin merkityksiä luovia ja merkityksellisiä.

Mutta jos otetaan todesta symbolinen interaktionismi, juuri symbolien eli yhteisesti sovittujen merkitysten taso on sosiaalisesti merkittävä. Ja juuri tämä taso on autisteille vaikein – usein jopa mahdoton. Autisti jää helposti ulkopuoliseksi symbolisen tason merkityksistä. Tämä ulkopuolisuus vaikuttaa niin tulkintaan, kehitykseen kuin integroitumisen yhteiskuntaan vaikeuteen.

No, yhtenä ratkaisuna olisi hyväksyttävä autistien toimiminen aistien merkitysten tasolla – ikonien ja indeksien tasolla ja että kunnioittaisimme tätä tasoa vaikka itse toimisimmekin symbolien eli sovittujen sosiaalisten merkitysten tasolla.

Itse autistina olen onnellisimmillani kissani kanssa – hän kun toimii aistien tasolla ja todella konkreettisten merkitysten tasolla.


Blogiterkuin
Pia

Kommentoi