Tarpeet à la Maslow

Kirjoitin aiemmassa blogissani Ajan kuva ja autismin kirjo mm. siitä, että Maslowin tarvehierarkia auttaisi näkemään neurotyypillisten ja autistien tarpeita yhdenvertaisina. Maslowin mukaan kaikilla ihmisillä on fysiologisia, turvallisuuden, rakkauden/liittymisen, arvostuksen, itsensä toteuttamisen ja itsensä ylittämisen tarpeita.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow'n_tarvehierarkia

Maslow laati tarpeet hierarkiseen muotoon mutta itse koen, että on hedelmällistä ajatella tarpeita ei-hierarkisesti. Itselläni itseni ylittämisen tarve – kohdallani kristinusko mutta voi olla muukin filosofinen tms. tarve – kuitenkin kokea itsensä osana jotain suurempaa – ohjaa kaikkia muita tarpeita.

Autistin kohdalla fysiologiset tarpeet kuten ravinto, lämpö ja uni saattavat ilmetä esim. rajoittuneempina ruokailutottumuksina tai erilaisena unirytminä. Autisti voi pitää pakkasesta ja viileästä.

Turvallisuutta voivat tuoda esim. rutiinit ja struktuurit ja tutut ihmissuhteet ja muutenkin samuuden ylläpito elämässä. Toisaalta jos ilmenee itsensä tai muiden vahingoittamista tarvitaan fyysistä rajoittamista turvallisuuden takamiseen. Jotkut autistit tarvitsevat valvontaa ympäri vuorokauden turvaa tuomassa kun oma arviontikyky eivätkä omat taidot riitä tämän suurempaan itsenäisyyteen. Toki itsenäisyyttä on kunnioitettava – turvallisuuden rajoissa.

Rakkaus/liittyminen voi ilmetä esim. rakkautena esineitä tai faktoja tai periaatteita tai ajatuksia kohtaan tai tiettyjä ihmisiä tai eläimiä kohtaan. Tai toisteisuutta ja ennakointia kohtaan eri muodoissa. Yleensä kahdenväliset suhteet korostuvat kaikessa ryhmäytymisen vaikeuden takia.  Muutama kontakti voi olla tärkeä liittymisen ja rakkauden muoto laajemman ihmissuhdeverkoston sijaan. Eläin voi tuntua rakkaammalta kuin ihminen. Autisti voi toimia kuin kissa – se ihminen/eläin on rakas ja läheinen joka antaa paljon tilaa ja saattaa neurotyypillisistä vaikuttaa etäiseltä. Mutta autistille tällainen etäisyys voi olla suurinta kiintymyksen osoitusta. Toisaalta autisti saattaa tulla liiankin lähelle kiintymyksensä kohdetta. Tärkeintä on löytää sopivat niin henkisen kuin fyysisen kontaktin ja etäisyyden rajat.

Arvostus autistia kohtaan voi saada epätavallisia muotoja – sen, joka pystyy vastaamaan ennakoinnin ja rutiinien ja etäisyyden tarpeisiin voi autisti kokea itseään eniten arvostavan. Kyse on tarpeiden ja toimintatapojen arvostuksesta.

Itsensä toteuttaminen voi autistin kohdalla olla rutiinien ja struktuurien mukaan elämistä, faktojen ja periaatteiden mukaan elämistä mutta myös taideilmaisua, kirjoittamista, tieteentekemistä tai seuraamista. Itsensä toteuttaminen on usein johonkin rutiiniin tavalla tai toisella liittyvää. Neurotyypillisestä itsensä toteuttaminen voi helposti tarkoittaa jonkinlaista spontaaniutta – ehkä täysin päinvastoin kuin autistilla.

Itsensä kokeminen osana jotain suurempaa ilmenee ehkä parhaiten korkeatasoisempien autismin kirjon henkilöiden kohdalla. Jokin filosofia, uskomusjärjestelmä tai maailman parantaminen eri muodoissa vegaaniudesta luonnonsuojeluun, politiikkaan tai vastaavaan voi ohjata elämän arvovalintoja ja kiinnostuksia. Kuten myös luoda pohjaa rakkauden ja liittymisen toteuttamiselle.

Tämä pohdinta on varmaan vain pintaraapaisu siitä, mitä Maslowin mukainen tarpeiden jäsentely voi autistin kohdalla olla – ja miten se eroaa neurotyypillisistä tarpeiden toteuttamisesta. Kyse on kuitenkin niin neurotyypillisten kuin autistienkin kohdalla siitä, tulevatko aidot tarpeet tyydytettyä ja saadaanko osallisuutta elämään.

Toivottavasti kuitenkin osasin antaa eväitä tarpeista a la Maslow näkökulman soveltamisesta. Autismi ei ehkä näin ajateltuna vaikuta niin oudolta – vain erilaiselta. Neuroerilaiselta.

Blogiterkuin

Pia

Kuva: Papunetin kuvapankki, Sclera (muokattu).

Jätä kommentti

  • Keskustele toisia kunnioittavasti ja kohteliaasti.
  • Älä nimittele, loukkaa muita tai huuda ISOILLA KIRJAIMILLA.
  • Älä vähättele toisen sairautta, vammaa tai ongelmaa.
  • Asiattomat viestit poistetaan keskustelusta.

Tietosuojaseloste