Työssäoppiminen

Olen nyt ollut työssäoppimispaikalla muutaman viikon, kun kirjoitan tätä. Teen enimmäkseen keittiötyötä (astioiden koneeseen paikoilleen laittoa, kahvin keittoa ja sellaista) ja pyykkihuoltoa (asiakkaiden pyykkien pesua ja paikalleen vientiä).

Olen tykännyt olla siellä. Ja voin puhua asiakkaille, mutta en työntekijöille. Oli tosi lähellä, että olisin sanonut jotain sille, joka oli kanssani edellisellä viikolla paljon, mutta en sitten voinutkaan.

Ja nyt tällä työssäoppimisjaksolla tajusin, että tuollainen paikka ei välttämättä olekaan minulle hyvä tulevaisuudessa, kun siellä joutuu varmasti tekemisiin työkavereiden, asiakkaiden ja omaisten kanssa.

Mutta mistä se oikea paikka sitten voi löytyä? Missä ei välttämättä tule ongelmaa? En kuitenkaan voi olla töissä myöskään yksin.

Avustajani oli sanonut asuntolaan, että puhun ihan hyvin työssäoppimispaikalla, eikä mutismista ole tietoakaan, mutta se ei ole totta. Puhun vain joillekin asiakkaille.

Opettajalle avustaja sitten sanoi, että puhun vain, kun ollaan kahdestaan. En sitten tiedä kumpaa hän pitää niin sanotusti totena, vai mitä hän ajattelee.

Nyt alkaa kolmas viikko, ja minulla on viiden viikon jakso. Työssäoppiminen päättyy viikkoa ennen koulun loppua.

Työpaikalla minun on helpompi olla. Siellä voin tehdä asioita rauhassa ja sanoinkin tämän opettajalle. Minua ahdistaa koulun puolella, kun on kaikkea ääniä ja paljon ihmisiä samassa tilassa.

Nyt olen pärjännyt paljon paremmin, ja siitä voivat jälleen jotkut vetää johtopäätöksen, että minulle tulee aina huono olo, kun on jotain, mistä en tykkää. Toisaalta se on totta, minua alkaa helpommin ahdistaa koulun kaltaisissa tilanteissa. Kun esimerkiksi on paljon ihmisiä, siitähän en tykkää. Mutta en kuitenkaan tee sitä tahallani niin kuin väitetään.

Työpäiväni alkaa myöhemmin kuin normaali koulupäiväni, eli saan levätä aamulla. Silläkin on suuri merkitys. Väsymys heikentää jaksamistani, ja nyt olen ollut pirteämpi. Jaksan hyvin työpäivän loppuun asti, ainakin useimmiten, olisinkohan vain yhtenä tai kahtena päivänä väsynyt kesken. Mutta silloin olen ollut hetken ihan rauhassa yksin, ja olen jaksanut taas. Koulussa tämä ei ole näköjään mahdollista.

Nyt päivät ovat myös lyhempiä kuin koulussa, vain viisi tuntia. Sekin on voinut vaikuttaa siihen, että olen voinut paljon paremmin. Koulussa on joskus jopa kahdeksan tunnin päiviä, ja ne ovat liian pitkiä.

Mutta kuitenkin ajattelen taas tässä vaiheessa, miten selviän työelämässä, kun siellä on pidempiä päiviä – ainakin jos aikoo normaaliin palkkatyöhön, mutta se alkaa tuntua aika epätodennäköiseltä tämän jakson aikana.

Kommentit

Hei olen mutistinen henkilö. Olin joskus työssäoppimassa. En voinut sielläkään sanoa sanaakaan koko aikana, se työssäoppiminen kesti kuukauden. Mutta sain siitä huolimatta hyvät kehut työntekijöiltä ohjaajilleni että olen tosi kohtelias ja mukava tyttö.
4 tuntia riitti minulle. En enempää jaksaisi oikeissa töissä. En ole työkykyinen tällä hetkellä.
Kiitos kommentistasi. Itse olen ollut muutamassa paikassa ja usein on sanottu että hyvin pärjään puhumatta ☺

Jätä kommentti

  • Keskustele toisia kunnioittavasti ja kohteliaasti.
  • Älä nimittele, loukkaa muita tai huuda ISOILLA KIRJAIMILLA.
  • Älä vähättele toisen sairautta, vammaa tai ongelmaa.
  • Asiattomat viestit poistetaan keskustelusta.

Tietosuojaseloste