Papunetin blogi
A A A

Vammaisten kansalaisten elintasosta

Viime aikoina julkisuudessa on paljon puhuttu eläkeläisten taloudellisesta tilanteesta. Eläkkeitä ei välttämättä koroteta samalla tavalla kuin esimerkiksi hyvätulosten työssä käyvien palkkoja. Pienellä tulolla elävät eläkeläiset eivät myöskään saa ääntänsä kuuluviin, kun neuvotellaan yhteiskuntamme taloudesta.

Edellä mainittuun ryhmään kuuluu isohko osa sellaisista vaikeavammaisista kansalaisista, jotka ovat olleet syntymästään asti vammaisia. He saavat työkyvyttömyyseläkettä, takuueläkettä, jonkintasoisen eläkkeensaajan hoitotuen ja mahdollisesti asumistukea. Itse olen tässä ryhmässä, joten nyt kirjoitan melko henkilökohtaisesta näkökulmasta.

Vastaavasti jos vaikeavammainen henkilö asuu asumisyksikössä, hän maksaa tavanomaisesti vuokransa ja mahdollisesti yksiköstä tulevan ruokansa itse. Muun muassa siitä, milloin asumisyksikkö on rakennettu, riippuu vuokrataso, joka voi olla aika kovakin. Lisäksi saattaa olla pesulamaksun ohella siivoustarvikkeista lisämaksu, koska nykyisin pyritään perimään kaikista mahdollisista kuluista suoraan asukkaalta.

Edellisten kulujen ohessa vaikeavammaiset kansalaiset joutuvat erilaisten sairauksiensa ja vaivojensa takia popsimaan monenlaisia lääkkeitä. Minulla itselläni lääkekatto ylittyy usein jo loppukesästä. Tosin kaikki tarvitsemani lääkkeet eivät kuulu edes lääkekaton piiriin, joten pulitan apteekkiin aika pitkän sentin.

Erilaisista kuluista koostuvan menoerän maksuun ei välttämättä riitä Kelalta saadut tulot, joten vaikeavammaisen kansalaisen on tarkkaan harkittava ostoksensa. Henkilökohtaisesti olen onnellisessa asemassa, että osa-aikaisista töistäni saamani palkkani helpottaa talouttani.

Ajattelen, jos pienet eläketulot eivät ole samalla tavalla suhteessa kansalaisten maksettaviin kuluihin, eläkeläiset joutuvat vieläkin enemmän köyhyysloukun alaiseksi. Sitähän kukaan ei halua!

Santra

Kommentoi