Vieraita naapurista

Talollamme kävi vieraita naapurimaasta Virosta tutustumassa toimintaan. Sain itse olla esittelemässä taloamme ja samalla kertomassa vammaisen asemasta yhteiskunnassamme. Tietenkin käytin tilaisuutta hyödykseni kysyen Viron vammaisten kansalaisten tilanteesta.

Vieraistamme herätti eniten hämmästystä, kun puhuin omasta eläkkeeni suuruudesta – kaikki tuet mukaan lukien noin 1400 € eikä siihen ole laskettu osa-aikaisesta työstäni saatua palkkaa. Vastaavasti joku vieras sanoi saavansa eläkettä kaiken kaikkiaan 300 €.

Kun puhuimme apuvälineistä ja niiden maksuista, siinäkin oli iso eroavaisuus: Pyörätuolin ja sähkökäyttöisen sängyn hankinnassa asiakas joutuu maksamaan itse 10 % hinnasta ja sähköpyörätuolin kohdalla puolet hinnasta. Tässä mietin, onko tämä syy, ettei Tallinnan katukuvassa ole näkynyt paljon sähkäreitä: Ei eläkeläisellä pienellä eläkkeellä ole vara hankkia sähkäriä.

Jollekin vieraalle oli kohokohta pyörätuolilla päästä talossamme olevan asunnon parvekkeelle. Jäin pohtimaan, jos joskus me itse valitamme parvekkeen oven pikkuisesta kynnyksestä, jotta emme itsenäisesti pääse sieltä pois. Mutta minua vanhempi pyörätuolilainen ei ole koskaan päässyt käymään parvekkeella, joka on mielestäni ihan tavallinen paikka.

Olen käynyt useasti Tallinnassa ja yrittänyt päästä tutustumaan paikallisiin vammaisten henkilöiden oloihin – onnistumatta. Siksi nyt otin vierailtamme yhteystiedot, jotta seuraavalla kerralla voisin käydä jossain tutustumassa. Ehkä siellä avautuu vielä enemmän, miten erilaiset olot näinkin lähellä sijaitsevien valtioiden välillä. Tosin on muistettava, millainen historia Virolla on verrattuna Suomeen.

Santra