Vuorovaikuttamisen ihanuuttako?

Vuosi on jo lopuillaan, ja vuodet menevät nopeasti. Esimerkiksi itse olen ensi helmikuun lopussa asunut tässä samaisessa asunnossa jo 22 vuotta – voinee sanoa sitä yhden sukupolven ajaksi. Asuntoni seinät ja sun muut ovat tulleet erittäinkin tutuiksi.

Sama tuttuus koskee myös Kuopion Validia-palvelujen väkeä – osa asukkaista ja henkilökunnasta on minun ohella alkuperäisiä. Koska me asukkaat olemme vaikeavammaisia, tarvitsemme toisen henkilön apua ympärivuorokautisesti, ja siis olemme vuorovaikutuksessa monta kertaa päivässä avustajien kanssa.

Osa-aikatyöni ja asioiden hoitamisen vuoksi minulla on työsuhteessa henkilökohtainen avustaja, joka piristää päivääni muutamana päivänä viikossa. Hänen turvin olen myös yhteydessä ulkopuoliseen maailmaan, kuten hoidan hänen kanssaan vaikkapa apteekkiasiat.

Koska yläasteella ei jäänyt mieleeni kokkitaidot, tykkään käydä talomme alakerrassa ruokailemassa. Samalla tapaan muita asukkaita vaihtaen päivän kuulumiset. Hyvä ruoka muuttuu vieläkin maukkaammaksi, kun syönnin ohella on mukava juttutuokio muun muassa muistellen talon yhteistä menneisyyttä.

Kuten edellä olen luetellut, saan olla vuorovaikutussuhteessa päivittäin monta kertaa erilaisten henkilöiden kanssa. Yleisesti ottaen se on positiivinen tilanne, joka tuo minulle antoisia hetkiä elämääni. Vuorovaikutussuhteessa ollessani opin kanssaihmisiltä uusia asioita ja löydän piilossa olevia piirteitä itsestäni.

Onko vuorovaikutus aina ihanuutta? Ehdottomasti ei. Kun tilanteessa on läsnä kaksi persoonaa, molempien mielipiteet ja senhetkinen tunnelma luovat toisinaan jännitteitä. Kaikilla on oikeus huonoon päivään, joka saattaa heijastua kanssaihmisiin. Sillä ihminen on inhimillinen, tunteva yksilö.

Alussa mainitsemani tuttuus vaikuttaa siihen, miten kohtelemme huonona hetkinä toisiamme: Toisen persoonan tunteva näkee hyvinkin kauas, että kyseisellä ihmisellä kaikki ei ole kohdallaan. Silloin hän osaa varautua toisen kiukutteluun ja sulattaa sen. Vastavuoroisesti joskus senhetkinen kiukuttelija saa olla kuuntelijan roolissa.

Pahan mielen purkaminen vuorovaikutustilanteessa on sekä kielteistä että myönteistä: Silloin ei välttämättä ole tekemisissä sen ihmisen kanssa, johon liittyy huonotuulisuus. Siis tavallaan kiukutellaan väärälle ihmiselle. Toisaalta ei ole hyväksi, jos omaa kiukkua ja pahaa mieltä ei saa purkaa kenellekään. Purkautuminen estää kiukun patoutumisen henkilön sisään.

Toivotan kaikille Hyvää ja Vuorovaikutuksellista Joulun Aikaa!

Santra