Papunetin blogi
A A A

Vuorovaikutus! Sosiaaliset taidot! Ryhmätyö! Oppiva yhteisö! Entä autisti?

Piirroskuvassa ryhmä hymyileviä ihmishahmoja, joiden pään yläpuolella on huutomerkkejä.

Olen mielenkiinnolla seurannut mediassa nykyisen koulumaailman – ja samalla työmaailmankin – nykyisiä painotuksia. Painopiste näyttää olevan yhä enenevässä määrin vuorovaikutuksessa, sosiaalisissa taidoissa ja ryhmä-/tiimityössä ja yhteisöllisessä oppimisessa. Miten autisti – jolla on usein haasteita kaiken tämän kanssa – voi pärjätä missään koulumaailman tai työmaailman yhteisössä?

Tulee yhä tärkeämmäksi autismin realiteettien ja resurssien hahmottaminen. Olen kirjoitellut näistä samoista asioista aiemminkin mutta kertaus on opintojen äiti.

1. Vuorovaikutus

Elämää ei ole ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutus antaa elämälle momentumin, eteenpäin vievän voiman. Ei-autistit painottavat yleensä ihmisten kanssa vuorovaikutusta. Autistille esineiden, ympäristön ja faktojen  ja logiikoiden ja asioiden kanssa vuorovaikutus on vähintään yhtä tärkeää kuin ihmisten kanssa vuorovaikutus. Vuorovaikutuksen voimakkuus, tiheys ja vastavuoroisuuden sijaan vuorottelu tai rinnakkaisuus korostuvat autistin kohdalla. Vuorovaikutukseen liittyy myöskin palaute, jonka avulla ihminen tarkistaa omaa suuntaansa ja kasvaa.

Kaikessa tässä tulee ottaa huomioon, että autistille muukin vuorovaikutus kuin ihmisten kanssa tapahtuva ohjaa toimintaa ja auttaa etenemään kasvussa ja elämässä. Autistin kohdalla tarvitaan aina myös fyysisiä ja henkisiä (faktuaalisia) struktuureita, joissa autistin persoona voi levätä flow-tilassa. Ei-autistit pääsevät yleensä flow-tilaan persoonien kohtaamisen kautta (human interest –pointit jäsentävät vuorovaikutusta ja toimintaa).

2. Sosiaaliset taidot

Usein sosiaaliset taidot sekoitetaan seurallisuuteen ja ekstroverttiyteen, ulospäin suuntautuneisuuteen.  Sosiaaliset taidot ovat kuitenkin ennen kaikkea sitä, että osaa ottaa toista huomioon ja antaa toisen ajatuksille, tunteille ja toiminnalle sijaa.  Selkeän vuorottelun ja kunkin maailman näkemisenä rinnakkaisina auttaa autistia toteuttamaan näitä sosiaalisuuden vaatimuksia.

3. Ryhmä-/tiimityö ja oppiva yhteisö

Autisti tarvitsee välttämättä tässä viitekehyksessä rooleja, jotka perustuvat hänen vahvuuksiinsa.  Pelkkä ryhmähenki ja satunnainen mielipiteiden ilmaisu vievät autistilta voimat ja aiheuttavat eristäytymistä ja marginalisoitumista. Kannattaa ottaa oppia vaikka Suomen Leijonista, miten tiimityö onnistuu – selkeän roolituksen avulla, joka perustuu kunkin vahvuuksiin. Normimaailmassa voidaan ajatella, että toisella on faktuaalista tietoa, toisella tunneälyä, toinen on hyvä kuuntelemaan, toinen hyvä ideoimaan, toinen hyvä toteuttamaan suunnitelmia. Ja yhteinen tavoite nivoo kaiken yhteen.

Autismin huomioonottaminen ja mukaan ottaminen vaatii siis korkeampaa järjestymisen astetta kuin se, että neurotyypilliset keskenään tekevät asioita. Vaaditaan tarkempaa analyysia ja ominaisuuksien huomioonottamista. Tästä on loppupeleissä hyötyä koko organisaatiolle – korkeampi järjestäytyneisyyden aste myös tuottaa laadullisesti parempia tuloksia niin organisaation osanottajien kasvun kuin organisaation menestymisen kohdalla ja suhteen.

Kun yllä oleva saadaan kuntoon mahdollisuuksien mukaan päästäänkin uuteen vaiheeseen: mitä annettavaa autismilla on normiajatteluun ja kuinka normiajattelu muuttuu ja kehittyy kun autistimin vahvuudet saadaa kuvioon mukaan!

Blogiterkuin
Pia

Kuva: Papunetin kuvapankki, www.sclera.be

Kommentoi