Yhdenvertaisuudesta

Kuva:  Papunetin kuvapankki - Sergio Palao/CATEDU

Osallistuin viime vuoden lopulla autismigradun tekemiseen kysymyksiin vastaajan ominaisuudessa. Nyt syksyllä gradu oli valmis ja sain linkin sen lukemiseen. Gradun kirjoittaja on Elina Jääskeläinen – gradu tehty valtiotieteelliseen tiedekuntaan sosiaalitieteiden laitokselle sosiaalityön oppiaineeseen - ja hän tutkii siinä autismin kirjon henkilöiden osallisuutta ja osattomuutta. Tässä linkki graduun:

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/193640

Suosittelen tämän tutkimuksen lukemista. Se on valaisevaa ja koskettavaa lukemista siitä, kuinka monipuolisesti vaikeaa autismin kirjolaisilla voi olla mutta myös erilaisten ratkaisujen kehittämisestä.

Erityisesti pidän gradun lähtökohdasta pitää autismin kirjoa ilmentymänä neurodiversiteetistä – neurologisesta monimuotoisuudesta.  Virallisissa yhteyksissähän valitettavasti puhutaan autismin kirjon häiriöstä.

Wikipediassa määritellään neurodiversiteetti hyvin selkeällä tavalla:

Neurodiversity is an approach to learning and disability that argues diverse neurological conditions are result of normal variations in the human genome. This portmanteau of neurological and diversity originated in the late 1990s as a challenge to prevailing views of neurological diversity as inherently pathological, instead asserting that neurological differences should be recognized and respected as a social category on a par with gender, ethnicity, sexual orientation, or disability status.

https://en.wikipedia.org/wiki/Neurodiversity

Pidän lähestymistavasta, että neurodiversiteettiä pidetään ihan normaalina genomivaihteluna. Erityisen hedelmälliseksi koen tuon tavan pitää neurodiversiteettiä sosiaalisena kategoriana aivan kuten sukupuolta, etnisyyttä, seksuaalista suuntautumista tai vammaisuutta.  Itse lisäisin tähän vielä ainakin rodun ja iän mutta myös uskontovalinnan.

Näistä lähtökohdista niin neurodiversiteetti kuin autismin kirjokin ovat viime kädessä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiä. Tehtävänä onkin edistää tätä yhdenvertaisuutta ja tämä merkitsee usein juuri  sosiaalisen osallisuuden tai osattomuuden edistämistä. Jokaisen elämä on arvokas ja ansaitsee tulla kohdelluksi yhdenvertaisuudesta käsin. Tämä vaatii usein innovatiivisuutta eikä ole aina helppoa mutta on varmasti tavoittelemisen arvoista. Elina Jääskeläisen gradussa hahmotetaan osallisuuden ja osattomuuden lisäksi seitsemättä ulottuvuutta – autismin positiivisia ominaisuuksia. Itse näen, että juuri autismin kirjon näkeminen olemukseltaan positiivisena mutta orastavana ilmiönä sekä osana neurodiversiteettiä antaa parhaat lähtökohdat yhdenvertaisuuden toteuttamiselle käytännössä sekä teorian tasolla.

Blogiterkuin Pia

Jätä kommentti

  • Keskustele toisia kunnioittavasti ja kohteliaasti.
  • Älä nimittele, loukkaa muita tai huuda ISOILLA KIRJAIMILLA.
  • Älä vähättele toisen sairautta, vammaa tai ongelmaa.
  • Asiattomat viestit poistetaan keskustelusta.

Tietosuojaseloste