Olen joskus aikaisemminkin tuonut esille, että kuulun useisiin vammaisjärjestöihin. Luonnollisesti osa on tärkeitä – osa vähemmän tärkeitä. Lisäksi on myös sellaisia, jotka ovat ajan myötä muuttuneet vähemmän tärkeistä tärkeäksi tai voinen sanoa tärkeimmäksi. Silloin tunnen haikeutta, kun pakostakin jokin muu jää sivuun.

Sain päätöksen vammaisten sosiaalityöntekijältä tämän vuoden ohjauksesta kotiin. Päätös oli vain huhtikuun loppuun – loppuvuosi riippuu siitä, mitä sote-uudistuksessa palvelujen kilpailutuksen osalta päätetään. Mikä riippuu siitä, miten eduskunta päättää Ei myytävänä – kansalaisaloitteen suhteen.

Yli vuosi on taisteltu, ja nyt se on vihdoin ohi! Sain avustajan maaliskuun alusta heti talviloman jälkeen. On mennyt tosi paljon paremmin, olen ollut tunneilla ja pystynyt osallistumaan. En ole niin ahdistunut.

Elämänkokemukseni myötä on kertynyt erilaisia tilanteita, kun hoidan asioitani yksin tai yhdessä avustajani kanssa. Vaikeavammaisena olen joutunut kestämään, koska ne eivät välttämättä ole kaikkein helpoimpia.