A-pi-noi-den ke-sä 2


Aa-po
ja
Ee-tu
o-vat tul-leet mök-kiin.
Ne
pi-tä-vät
ke-säs-tä.
Ke-säl-lä
e-lä-mä
on hel-pom-paa.
On läm-min-tä
ja
ruo-kaa
voi löy-tää
luon-nos-ta.
Nyt
Aa-po
ja
Ee-tu
o-vat met-säs-sä.
Ne
et-si-vät
ruo-kaa:
mar-jo-ja,
sie-ni-ä
tai o-me-ni-a.
Mut-ta on
lii-an var-hais-ta,
mar-jat o-vat raa-ko-ja ja vih-rei-tä
ei-kä sie-ni-ä näy.
"Eh-kä
mei-dän
täy-tyy
syö-dä hyön-tei-si-ä
ku-ten
lin-nut."
"Met-säs-sä
on
pal-jon hyön-tei-si-ä",
sa-noo Aa-po.
Ne
huo-maa-vat
kas-vi-maam-me.
Her-neet
o-vat nyt
pak-su-ja.
A-pi-nat
ke-rä-si-vät pal-jon her-nei-tä
ja
me-ni-vät si-säl-le
syö-mään.
A-a-mul-la
mi-nä huo-ma-sin,
et-tä her-neet
o-li-vat hä-vin-neet.
A-jat-te-lin,
et-tä
jä-nik-set o-li-vat syö-neet ne.
Ta-ri-nan on kir-joit-ta-nut: Lee-na Ra-veik-ko
Tekijänoikeudet
Saavutettavuusseloste