A-pi-noi-den ke-sä 4


On läm-min il-ma,
ja
Aa-po
kor-jaa o-ve-a
mö-kis-sä.
Ee-tu
nuk-kuu
puun al-la.
Ih-mi-set o-vat mat-kus-ta-neet
ke-sä-lo-mal-le,
a-pi-nat
saa-vat ol-la rau-has-sa.
"Läh-de-tään
ui-maan",
sa-noo
Aa-po.
Ee-tu
he-rää
ja
ne me-ne-vät
ran-taan.
Ve-si
on
läm-min-tä.
Aa-po
su-kel-taa kau-as.
Hyön-tei-set o-va pur-reet
kaut-taal-taan
ja
i-ho-a täy-tyy raa-pi-a.
Ve-si
tun-tuu i-hol-la
hy-väl-le.
Kun a-pi-nat
pa-laa-vat
mö-kil-le,
ne
nä-ke-vät
tiel-lä
jä-nik-sen.
Se et-sii
kaa-li-a tai
sa-laat-ti-a.
Ee-tu
a-jat-te-lee,
et-tä jä-nis
on i-ha-na.
Se
i-has-tuu.
"Hei
jä-nö,
a-sut-ko si-nä
täs-sä lä-hel-lä?
Mi-nä en o-le
näh-nyt si-nu-a
ai-kai-sem-min",
sa-noo
Ee-tu.
Mut-ta jä-nis
ei ym-mär-rä
a-pi-noi-den kiel-tä.
Se kat-soo
kah-ta rei-pas-ta a-pi-naa,
jot-ka o-vat
mär-ki-ä.
"Ne
o-vat eh-kä
ol-leet ui-mas-sa,"
jä-nis a-jat-te-lee
ja
hyp-pää met-sään.
Ko-ko päi-vä-nä
Ee-tu
ei sa-no mi-tään
vaan
kat-se-lee
tiel-le.
Mi-nä o-len ra-kas-tu-nut,
se a-jat-te-lee.
Per-ho-nen len-näh-tää
Ee-tun
ne-näl-le.
Ta-ri-nan on kir-joit-ta-nut: Lee-na Ra-veik-ko
Tekijänoikeudet
Saavutettavuusseloste