Haa-veet


O-let-ko
kos-kaan ol-lut no-ja-tuo-li-mat-kal-la
o-mis-sa a-ja-tuk-sis-sa,
o-let-ko haa-veil-lut?
Jos vas-taat kyl-lä,
niin hie-no-a!
Jos et o-le var-ma,
niin lu-e tä-mä jut-tu
ja
ko-kei-le
haa-vei-lu-a!
Mie-ti,
mi-tä si-nä o-let ai-na
ha-lun-nut saa-da
tai
teh-dä?
Haa-ve voi liit-ty-ä
ar-ki-aa-muun,
et-tä
sai-si nuk-ku-a
tun-nin pi-dem-pään.
Haa-vee-na voi ol-la
o-pis-ke-lu-paik-ka
tai
työ-paik-ka.
Haa-ve
voi ol-la myös
maa-il-man-laa-jui-nen.
Et-tä
maa-il-mas-sa
o-li-si
rau-ha
ja
so-dat
es-tet-täi-siin.
Tai et-tä
kai-kil-la ih-mi-sil-lä
o-li-si
ruo-kaa
ja puh-das-ta vet-tä.
Jo-kin haa-ve
voi ol-la vai-ke-a
saa-vut-taa,
e-si-mer-kik-si
mat-ka a-va-ruu-teen.
Sil-loin-kaan haa-vet-ta
ei kan-na-ta pyyh-ki-ä mie-les-tä,
vaan miet-ti-ä, mi-kä o-sa sii-tä
voi-si on-nis-tu-a?
E-si-mer-kik-si a-va-ruus-mat-kas-ta haa-vei-le-va
voi men-nä täh-ti-tor-niin
kat-se-le-maan kau-ko-put-kel-la
täh-ti-ä ja pla-neet-to-ja.
Haa-vei-le-mi-nen
ren-tout-taa,
li-sää e-ner-gi-aa ja hy-vää miel-tä.
Haa-vei-lu
aut-taa tie-tä-mään,
mi-kä it-sel-le
on mie-luis-ta
ja
min-kä e-teen ha-lu-aa teh-dä töi-tä.
Haa-veet
näyt-tä-vät e-lä-mäl-le suun-nan,
jol-loin
ih-mi-nen voi hy-vin.
Mis-tä si-nä
haa-vei-let:
ys-tä-vis-tä,
rak-kau-des-ta,
lem-mi-kis-tä,
o-pis-ke-lus-ta tai työs-tä,
uu-des-ta ko-dis-ta
vai
jos-tain muus-ta?
Pi-dä tau-ko
ja haa-vei-le
Tekijänoikeudet