Vil-ja-pel-to
Pel-loil-la vil-jel-lään
kau-raa,
oh-raa,
ruis-taja
veh-nää.
Ke-sän lo-pul-la
vil-ja-pel-to kel-las-tuu, 
vil-ja kyp-syy.Kun vil-ja on kyp-sää,se
pui-daan.Pui-mu-ri ke-rää
vil-jan jy-vät e-li
sie-me-net.Pui-mu-ris-tasie-me-net
tyh-jen-ne-tään trak-to-rin la-val-leja
a-je-taan
vil-jan-kui-vaa-moon.Vil-jan jy-vis-tä
voi jau-haa 
jau-ho-ja ja
hiu-ta-lei-ta.Jau-hois-ta
voi lei-po-a
mo-nen-lai-si-a kak-ku-jaja
lei-pää.E-ri-lai-sis-ta hiu-ta-leis-ta
voi keit-tää
puu-ro-a.
Vil-jan jy-vi-ä syö-vät lin-nutja
mo-net muut e-läi-met.Teks-ti: An-ne Palm-roth; toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa