Miten karhu menetti häntänsä

Tietoa tarinan eläimistä ja kasveista

Nisäkkäät
Ahma (Gulo gulo)

Paino 10-25 kg, pituus 70-90 cm, häntä 15-25 cm

Ahma on karhua muistuttava suuri näätäeläin, jolla tuuhea häntä. Selän ja jalkojen turkki on lähes musta, mutta otsa, posket ja kyljet ovat vaaleammat. Käpälät ovat suuret ja leveät.

Ahmaa elää Suomessa vain vaara- ja tunturialueilla.

Ahma on kaikkiruokainen. Kesällä se syö lähinnä pikkueläimiä, lintuja ja marjoja. Talvella se saalistaa enimmäkseen poroja ja käy haaskoilla.

Naarasahma synnyttää helmi-maaliskuussa 2-3 poikasta lumeen kaivettuun talvipesään, jossa ne pysyvät toukokuuhun saakka. Poikaset pysyttelevät emon hoivissa noin vuoden.

Ahma voi elää 15-vuotiaaksi.

Ahma on erittäin uhanalainen ja täysin rauhoitettu. Suomessa elää tällä hetkellä reilut sata ahmaa.

↑ Takaisin
Hirvi (Alces alces)

Paino 240-450 kg (naaras) ja 240-600 kg (uros), pituus 2-3 m, häntä 7-10 cm

Hirvi on Suomen suurin nisäkäs. Se on koko vuoden mustanruskea, mutta sen jalat ovat vaaleat. Hirven turpa on pitkä, ylähuuli roikkuva, ja sen alaleuassa on riippuva ihopoimu, "leukaparta". Hirviuroksella on komeat sarvet, jotka se pudottaa joka talvi. Naaras on sarveton.

Hirviä elää koko maassa. Kesällä ne viihtyvät erityisesti nuorissa, lehtipuuvaltaisissa metsissä, soilla ja kosteikoilla. Talvella ne siirtyvät kangasmaille, joilla kasvaa mäntyä ja koivua.

Kesäisin hirvet syövät mm. koivua ja maitohorsmaa sekä pelloilta orasta ja kypsää viljaa. Syksyisin niille maistuu mm. mustikka ja muut varvut. Talvisin hirvet syövät mm. haavan, koivun ja männyn silmuja ja versoja, ja voivat aiheuttaa näin suurta vahinkoa mäntytaimikoissa.

Hirvinaaras synnyttää keväällä 1-2 punaruskeaa, pehmeäkarvaista vasaa. Vasa nousee jalkeille jo muutaman tunnin ikäisenä. Naarashirvi imettää vasaa koko kesän, ja loppukesällä se on jo 100-kiloinen. Vasat seuraavat emoaan vuoden ajan.

Hirvi voi elää 15-20-vuotiaaksi.

↑ Takaisin
Ilves (Lynx lynx)

Paino 10-30 kg, pituus 80-110 cm, häntä 15-25 cm

Ilves on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin. Ilveksen tunnistaa täplikkäästä kellertävästä turkista, korvatupsuista ja poskiparrasta. Urokset ovat kookkaampia kuin naaraat.

Vaikka aran ilveksen näkee harvoin, sitä esiintyy lähes koko Suomessa. Ilves viihtyy erityisesti metsäisillä, asumattomilla seuduilla.

Ilves on hämärä- ja yöeläin, joka kiipeilee ja ui hyvin. Ilves on petoeläin, ja se saalistaa väijymällä ja hiipimällä. Ilves syö mm. jäniksiä, pikkujyrsijöitä, lintuja, kettuja ja poroja, toisinaan myös kauriita, hirvenvasoja ja kotieläimiä.

Naarasilves synnyttää touko-kesäkuussa kallionkoloon tai tiheikköön 2-3 sokeaa, pörrökarvaista pentua. Pennut ovat riippuvaisia emostaan ensimmäisen vuoden ajan, mutta tämän jälkeen ne metsästävät ja tulevat toimeen yksin.

Ilves voi elää 14-17-vuotiaaksi.

1900-luvun alussa ilves oli kuolla sukupuuttoon. 1970-luvulla ilves rauhoitettiin, ja tällä hetkellä Suomessa elää noin tuhat ilvestä.

↑ Takaisin
Karhu (Ursus arctos)

Paino 100-300 kg, pituus 170-220 cm, häntä 8-10 cm

Karhut ovat suuria ja tukevia maapetoja. Urokset ovat huomattavasti naaraita suurempia. Suomessa esiintyvän ruskeakarhun väri vaihtelee vaaleanruskeasta tummanruskeaan. Poikasilla on usein vaalea kaulus.

Karhuja on erämaametsissä suurimmassa osassa Suomea. Ne viihtyvät parhaiten pohjoisen laajoissa metsissä.

Karhu syö lähinnä kasviravintoa, ruohoja ja marjoja, mutta sille maistuvat myös hyönteiset kuten muurahaiset. Karhulle kelpaavat myös haaskat, ja joskus se voi pyydystää hirven tai poron.

Syksyllä karhu syö suuret määrät marjoja ja kerää ravintoa talvea varten. Marraskuusta maaliskuuhun karhu nukkuu kevyttä talviunta, mutta saattaa herätä, jos sitä häiritään tai sää lauhtuu.

Tammi-helmikuussa naaraskarhu synnyttää poikaset. Ne ovat syntyessään vain 200-300 gramman painoisia, karvattomia ja sokeita. Ensimmäiset kuukauden ne viettävät pesässään emon turvassa, ja vasta keväällä emo ja poikaset ryömivät pesästään. Poikaset seuraavat emoaan usein seuraavaan kesään.

Karhu voi elää 30-35-vuotiaaksi.

Karhu on Suomen kansalliseläin. Suomessa elää tällä hetkellä noin tuhat karhua.

↑ Takaisin
Kettu (Vulpes vulpes)

Paino 4-10 kg, pituus 60-90 cm, häntä 35-50 cm

Kettu on punaruskea koiraeläin. Sen kaula, vatsa ja hännänpää ovat valkeat.

Kettu on Euroopan yleisin luonnonvarainen petoeläin. Suomessakin kettuja esiintyy koko maassa. Ne viihtyvät lähinnä metsissä.

Kettu on yöeläin, se liikkuu ja saalistaa öisin. Kettu on kaikkiruokainen, se syö pikkueläimiä, lintuja, marjoja, haaskoja ja jätteitä. Alkukesällä kettu saalistaa myös vastasyntyneitä petoeläinten poikasia, ja talvella se voi käydä kiinni myös aikuisiin huonokuntoisiin petoeläimiin.

Pesäkseen kettu voi vallata vanhan mäyränpesän tai kaivaa oman pesän. Touko-kesäkuussa naaraskettu synnyttää 3-6 sokeaa pentua. Imetysaikana uroskettu hankkii ruokaa emolle ja pennuille. Kesän pennut viettävät pesän lähettyvillä, mutta syksyllä ne tulevat toimeen omin avuin.

Kettu voi elää 12-vuotiaaksi.

↑ Takaisin
Kärppä (Mustela erminea)

Paino 150-300 kg, pituus 18-32 cm, häntä 9-14 cm

Kärppä on pitkävartaloinen näätäeläin, jolla on musta hännänpää. Muuten sen turkki on kesällä ruskea ja talvella valkoinen.

Kärppää elää koko Suomessa kaikenlaisissa ympäristöissä.

Kärpät ovat taitavia kiipeilemään ja uimaan. Ne syövät lähinnä myyriä, hiiriä ja rottia, mutta saalistavat myös lintuja ja linnunmunia sekä käyvät haaskoilla. Kärpät tekevät talven varalle varastoja.

Naaraskärppä synnyttää huhti-toukokuussa pesään 3-8 poikasta. Vieroitettuaan poikaset maidosta, emo kantaa niille pesään ruokaa.

Kärppä voi elää 5-7-vuotiaaksi.

↑ Takaisin
Metsähiiri (Apodemus sylvaticus)

Paino 22-45 g, pituus 9-13 cm, häntä 10-13 cm

Metsähiiri on jyrsijä, jolla on suuret korvat, suuret ja kirkkaat silmät sekä tavallista kotihiirtä pidempi kuono. Sen selkäpuoli on punaruskea ja vatsapuoli valkoinen.

Metsähiiriä elää Etelä- ja Keski-Suomessa. Ne viihtyvät metsissä, pelloilla ja puutarhoissa, ja ovat tottuneet myös ihmisen läheisyyteen. Metsähiiri ui ja kiipeilee hyvin.

Metsähiiri on yöeläin. Se syö mieluiten siemeniä, marjoja ja muita kasvinosia, ja se kerää talven varalle varastoja.

Metsähiirinaaras synnyttää 2-3 kertaa vuodessa 3-7 poikasta lehdistä ja heinistä maan alle tekemäänsä pesään. Metsähiiri voi poikia myös maan päällä, jopa linnunpöntössä tai puunkolossa.

Metsähiiri voi selviytyä luonnossa 2-3-vuotiaaksi.

↑ Takaisin
Metsäjänis (Lepus timidus)

Paino 2-6 kg, pituus 50-65 cm, häntä 4-8 cm

Metsäjäniksellä on lumi-ilmastoon sopiva väritys, sen turkki on kesällä harmaanruskea ja talvella valkoinen. Metsäjäniksen korvien kärjet ovat aina mustat ja häntä aina valkoinen. Takajalat ovat leveät ja karvaiset, ja ne soveltuvat hyvin lumessa liikkumiseen.

Metsäjänis on yleinen koko Suomessa, ja nimensä mukaan se viihtyy parhaiten metsissä.

Metsäjänis syö kesäisin ruohoa ja heinää, syksyllä etenkin mustikkaa ja talvella lumikerroksen paksuuntuessa pensaiden ja puiden oksia ja kuorta.

Metsäjänis synnyttää 2-5 poikasta 2-3 kertaa vuodessa. Keväällä syntyneitä poikasia kutsutaan "hankipojiksi", kesällä syntyneitä "lehtipojiksi" ja syksyllä syntyneitä "sänkipojiksi". Metsäjänis ei tee pesää, poikaset syntyvät kasvillisuuden suojaan. Ne ovat jo syntyessään näkeviä ja pystyvät pian seuraamaan emoaan.

Metsäjänis voi elää 8-10 vuotta.

↑ Takaisin
Mäyrä (Meles meles)

Paino kesällä 6-13 kg ja syksyllä 15-20 kg, pituus 60-90 cm, häntä 12-24 cm

Mäyrä on lyhytjalkainen ja tukevarakenteinen näätäeläin. Sen tunnistaa helposti raidallisesta, musta-valkoisesta päästä ja harmahtavasta turkista.

Mäyriä esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Ne viihtyvät lehti- ja sekametsissä viljellyn maan lähistöllä. Mäyrät elävät perheittäin.

Mäyrät ovat hämärä- ja yöeläimiä. Ne syövät sekä hyönteisiä, pikkueläimiä, marjoja, seiniä ja kasveja, mutta niille kelpaavat myös haaskat.

Kylmän ja lumen tullessa mäyrä vetäytyy pesäänsä talviunille. Mäyrän maanalaisessa pesässä on paljon luolia ja käytäviä.

Talviunen loppupuolella maalis-huhtikuussa naaras synnyttää pesään 1-3 pientä ja avutonta poikasta. Poikaset ovat emon seurassa syksyyn saakka.

Mäyrä voi elää 10-15-vuotiaaksi.

↑ Takaisin
Norppa (Pusa hispida)

Paino 40-130 kg, pituus enintään 120-150 cm

Norppa on Jäämereltä lähtöisin oleva pieni hyljelaji. Hylkeiden ruumis on virtaviivainen, ja ne uivat evämäisillä raajoilla. Ne voivat olla veden alla yhteen mittaan jopa 20 minuuttia, ja siellä niiden korvat ja sieraimet sulkeutuvat. Hylkeiden karvapeite on tuuhea ja ihonalainen rasvakerros paksu. Norpan erottaa muista hylkeistä erityisesti tummasta turkista, jossa on vaaleita, rengasmaisia kuvioita.

Suomessa norppaa elää Itämerellä ja Saimaalla. Itämerennorppa (Pusa hispida botnica) elää kesäisin avomerellä, mutta näyttäytyy usein saaristossa. Talvisin se elää ulompana kiintojään alueella. Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) pesii aina samoilla alueilla. Keväällä se nousee avannosta jäälle lepäämään, ja jäiden lähdettyä se siirtyy rantakallioille.

Norpat syövät enimmäkseen kalaa.

Keskitalvella norppanaaras synnyttää tavallisesti jäällä olevaan lumiluolaan yhden poikasen, kuutin. Itämerennorppaemo imettää kuuttia 4-6 viikkoa, saimaannorppaemo 6-9 viikkoa. Kun ihonalaista rasvaa on kertynyt tarpeeksi ja pehmeä kuuttikarva on muuttunut vedenpitäväksi peitekarvaksi, kuutti voi pulahtaa veteen ja aloittaa uimaharjoitukset. Jäiden lähdön aikaan norpat aloittavat itsenäisen elämän.

Norppa voi elää 35-40-vuotiaaksi.

Saimaannorppa on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu. Saimaalla elää tällä hetkellä noin 250 norppaa.

↑ Takaisin
Orava (Sciurus vulgaris

Paino 230-450 g, pituus 20-25 cm, häntä 15-20 cm.

Orava on jyrsijä, jonka tunnistaa helposti pitkästä, tuuheasta hännästä. Oravan vatsa on valkoinen, mutta muuten turkki on kesällä punaruskea ja talvella harmaanruskea.

Oravaa elää koko Suomessa. Se on alun perin havumetsien asukki, mutta viihtyy myös puistoissa ja puutarhoissa.

Orava on liikkeellä päivisin. Se ui, kiipeilee ja hyppii puusta puuhun taitavasti. Orava syö mieluiten kuusen ja männyn siemeniä, mutta sille kelpaavat myös silmut, marjat, sienet, hyönteiset sekä linnunmunat ja -poikaset. Syksyllä se kerää ruokavarastoja maahan tai puunkoloon.

Orava rakentaa pesän oksista, lehdistä ja sammaleesta tai pesii puunkoloon tai linnunpönttöön. Orava saa 1-2 poikuetta kesässä. Poikueessa on tavallisesti 5 poikasta. Poikaset ovat syntyessään sokeita, karvattomia ja avuttomia, mutta kehittyvät taitaviksi kiipeilijöiksi.

Orava voi elää 8-12 vuotta.

↑ Takaisin
Rotta (Rattus norvegicus)

Paino 250-500 g, pituus 22-26 cm, häntä 18-22 cm

Rotta on pitkähäntäinen ja suippokuonoinen jyrsijä. Väriltään se on tasaisen tummanharmaa, mutta sen jalat ovat punertavat.

Rottia on koko Suomessa, ja ne elävät siellä missä ihminenkin. Ne viihtyvät ulkorakennuksissa, varastoalueilla, kaatopaikoilla ja kaupungeissa viemäreissä. Kesällä rotat saattavat muuttaa luontoon reheviin kosteikkoihin.

Rotta on kaikkiruokainen. Sille kelpaavat niin elintarvikkeet ja ruuanjätteet kuin luonnossa kasvien versot sekä linnunmunat ja -poikaset.

Rottanaaras voi synnyttää jopa 6 poikuetta vuodessa. Jokaisessa poikueessa on 6-12 sokeaa, karvatonta ja avutonta poikasta.

Rotta voi elää 3-4 vuotta.

↑ Takaisin
Rusakko (Lupus europaeus)

Paino 2-7 kg, pituus 40-70 cm, häntä 7-11 cm

Rusakko on jäniseläin, jolla on koko vuoden kellertävänruskea turkki. Talvella sen turkki pitenee ja vaalenee, mutta ei muutu valkoiseksi. Rusakon häntä on aina päältä musta ja alta valkoinen. Sen takajalat ovat kapeat, joten se uppoaa pehmeään lumeen syvemmälle kuin metsäjänis. Rusakolla on myös pidemmät korvat kuin metsäjäniksellä.

Rusakko elää Etelä- ja Keski-Suomessa. Se viihtyy parhaiten alavilla mailla ja metsiköissä, ja on yleinen kaupungeissa ja muissa asutuskeskuksissa.

Rusakko syö kesällä ruohoja, heiniä ja muita kasveja. Talvella se kaivaa lumen alta oraita ja syö puutarhojen puiden ja pensaiden kuorta. Hätätilanteessa rusakko syö puiden, mieluiten pajun ja koivun, oksia.

Rusakko synnyttää 3-4 poikuetta vuodessa kasvillisuuden suojaan. Poikueessa on 2-4 näkevää poikasta.

Rusakko voi elää 8-10 vuotta.

↑ Takaisin
Siili (Erinaceus europaeus)

Paino 500-1900 g, pituus 20-30 cm, häntä 2-5 cm

Siili on harmaanruskea, mustakuonoinen nisäkäs. Sen selkäpuoli on piikkien peitossa. Levossa piikit osoittavat taaksepäin, mutta vaaran uhatessa siili kiertyy piikkiseksi palloksi.

Siiliä on Etelä- ja Keski-Suomessa. Ne elävät pelloilla, metsänlaidoilla ja puutarhoissa, ja viihtyvät erityisesti tiheissä heinikoissa, pensaikoissa ja risukoissa.

Siili syö hyönteisiä, etanoita ja matoja, mutta sille kelpaavat myös sammakot ja muut isommat saaliit.

Syksyllä siili tekee itselleen heinistä ja lehdistä pesän pensaan tai ulkorakennuksen alle. Siellä se viettää talven syvässä horroksessa. Horroksen aikana siilit eivät syö eivätkä juo, ja niiden ruumiinlämpö laskee alimmillaan neljään asteeseen.

Kesä-heinäkuussa siilinaaras synnyttää 3-7 sokeaa ja pehmeäpiikkistä poikasta. Poikaset kehittyvät nopeasti, ja osa niistä lisääntyy ensimmäisen kerran jo samana kesänä.

Siili elää tavallisesti noin 4 vuotta.

↑ Takaisin
Susi (Canis lupus)

Paino 30-75 kg, pituus 100-160 cm, häntä 30-50 cm

Susi on harmaankirjava koiraeläin. Sen selkäpuoli on tumma ja vatsapuoli vaalea. Häntä on suora ja riippuva.

Suomessa susia on lähinnä itärajan tuntumassa tuntureilla ja metsissä. Sudet elävät ja saalistavat laumoissa. Ne liikkuvat paljon, susilaumat voivat saalistaessaan vaeltaa useita kymmeniä kilometrejä päivässä.

Susi syö kesäisin lähinnä pikkunisäkkäitä, lintuja, haaskoja ja kasviksia. Talvella sen pääravintoa ovat hirvet, peurat ja porot.

Huhti-toukokuussa naarassusi synnyttää pesään 3-4 sokeaa pentua. Molemmat vanhemmat hoitavat pentuja.

Susi voi elää 12-16-vuotiaaksi.

Vielä 1800-luvulla susi oli yleinen koko Suomen metsissä. Sudet olivat kuitenkin vihattuja ja vainottuja, sillä ne raatelivat myös kotieläimiä. Susi metsästettiinkin lähes sukupuuttoon. Susi on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu. Suomessa elää tällä hetkellä reilut 100 sutta.

↑ Takaisin
Vesimyyrä (Arvicola terrestris)

Paino 80-180 g, pituus 12-20 cm, häntä 7-11 cm

Vesimyyrä on suuri, pitkähäntäinen, tummanruskea jyrsijä.

Vesimyyrää elää koko Suomessa. Se viihtyy kesällä rehevien rantojen rantatörmissä, talvella kuivalla maalla kaukanakin vedestä.

Vesimyyrä syö kesäisin kortetta, kaislaa ja saroja. Talven varalle se kerää mm. perunoita, porkkanoita ja kukkasipuleita. Ruokavarastojen vähetessä se alkaa kaluta puiden juuria.

Naaras synnyttää 4-5 poikuetta kesässä rantatörmään tekemäänsä pesään. Poikueessa on 2-9 poikasta. Ne lähtevät pesästä jo puolikasvuisina.

Vesimyyrä voi elää 2-vuotiaaksi.

↑ Takaisin
Linnut
Harakka (Pica pica)

Pituus 44-46 cm, siipiväli 50-60 cm, paino 180-270 g

Harakka on keskikokoinen varislintu. Se on pallomainen, mutta hyvin pitkäpyrstöinen. Harakalla on valkoinen vatsa, mutta muuten se on musta. Sen siivet ovat metallinhohtoiset. Luonteeltaan harakka on arka ja epäluuloinen.

Harakkaa on koko Suomessa. Se on erittäin yleinen viljelyseuduilla.

Harakka on kaikkiruokainen. Se syö selkärangattomia ja pieniä selkärankaisia, linnunmunia, siemeniä ja viljaa sekä jätteitä.

Harakka elää perhekunnittain. Se tekee pallomaisen risupesän, jonne naaras munii 5-8 munaa, joita se hautoo 3 viikkoa.

Harakka on paikkalintu, eli se talvehtii Suomessa.

↑ Takaisin
Isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus)

Pituus 17-18 cm, siipiväli 30-33 cm, paino 48-61 g

Isokäpylintu on tanakka, paksuniskainen ja vahvanokkainen lintu. Koiras on väriltään punainen, naaras harmaanvihreä. Luonteeltaan isokäpylintu on peloton, ja se kiertelee pienissä parvissa.

Isokäpylintua on koko Suomessa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Se viihtyy mäntymetsissä.

Isokäpylintu syö lähinnä männyn siemeniä, mutta hätätilassa myös kuusen siemeniä.

Isokäpylintu tekee risuista, sammalista ja jäkälistä pesän mäntyyn. Naaras munii 3-5 munaa, joita se hautoo 2 viikkoa.

Isokäpylintu vaeltaa männyn käpysadon mukaan. Huonoina käpyvuosina se saattaa vaeltaa pieninä parvina Länsi-Eurooppaan saakka.

↑ Takaisin
Kalalokki (Larus canus)

Pituus 40-42 cm, siipiväli 110-130 cm, paino 300-480 g

Lokit ovat keskikokoisia rantalintuja, joilla on pitkät ja kapeat siivet, mutta lyhyet jalat ja nokka. Kalalokki on päältä vaaleanharmaa ja alta valkoinen.

Kalalokki on erittäin yleinen kaikilla Suomen rannoilla.

Kalalokki on kaikkiruokainen. Se syö hyönteisiä, matoja, kaloja ja muita pikkueläimiä, mutta myös kasvinosia, jyviä ja jätteitä.

Kalalokki pesii yksittäisinä pareina tai yhdyskuntina. Se tekee heinistä ja risuista pesän kallioluodolle tai kivelle. Naaras munii 3 munaa, joita se hautoo noin kuukauden.

Kalalokki talvehtii Itämeren eteläosissa ja Pohjanmeren rannikolla, osa jää Lounais-Suomeen.

↑ Takaisin
Kalasääski (Pandion haliaetus)

Pituus 55-60 cm, siipiväli 146-173 cm, paino 1,2-1,4 kg

Kalasääski on keskikokoinen petolintu. Sillä on iso pää, koukkumainen nokka ja terävät kynnet. Kalasääski on päältä tummanruskea ja alta valkoinen, sen pää on mustavalkoinen.

Kalasääskeä esiintyy koko Suomessa. Se on yleinen rehevillä rannoilla.

Kalasääski syö lähinnä kaloja, mutta myös sammakoita ja muita pikkueläimiä.

Kalasääski tekee ison risupesän rämeen tai metsän korkeimman männyn latvaan. Naaras munii 2-3 munaa, joita se hautoo 5-6 viikkoa.

Kalasääski talvehtii Afrikan keski- ja eteläosissa.

↑ Takaisin
Korppi (Corvus corax)

Pituus 62-66 cm, siipiväli 120-150 cm, paino 800-1500 g

Korppi on suurikokoinen varislintu. Se on roteva ja pitkänomainen, ja sillä on suuri pää ja jykevä nokka. Korppi on kokonaan kiiltävänmusta. Luonteeltaan korppi on arka ja epäluuloinen, mutta myös valpas ja kekseliäs.

Korppia esiintyy koko Suomessa. Se on yleinen metsäseuduilla ja tuntureilla.

Korppi on kaikkiruokainen. Se syö raatoja ja jätteitä, linnunmunia ja -poikasia, pikkueläimiä, viljaa ja muuta kasviravintoa.

Korppi on uskollinen puolisolleen ja pesäpaikalleen. Se tekee risupesän puun latvan tai kalliolle. Naaras munii 3-6 munaa, joita se hautoo 3 viikkoa. Perhe on usein koossa talveen saakka.

Korppi on paikkalintu, eli se talvehtii Suomessa.

↑ Takaisin
Kuikka (Gavia arctica)

Pituus 58-73 cm, siipiväli 110-130 cm, paino 2,0-3,4 kg

Kuikka on suuri vesilintu. Se on pitkänomainen ja paksukaulainen. Sillä on harmaa pää, musta kurkku, raidallinen kaula ja valkoiset laikut mustassa selässä. Luonteeltaan kuikka on arka, mutta utelias.

Kuikkaa esiintyy koko Suomessa. Se viihtyy erityisesti karuilla rannoilla.

Kuikan ruokaa ovat särjet, ahvenet, muikut ja muut pikkukalat. Se voi olla veden alla sukelluksissa jopa minuutteja.

Kuikka tekee pesän suojaiselle rannalle veden tuntumaan. Naaras munii 2 munaa, joita se hautoo noin kuukauden.

Kuikka talvehtii Välimerellä ja Mustallamerellä.

↑ Takaisin
Kurki (Grus grus)

Pituus 110-120 cm, siipiväli 220-245 cm, paino 4,5-7,0 kg

Kurki on suurikokoinen, pitkäkaulainen ja -jalkainen kosteikkojen ja viljelysmaiden lintu. Kurjella on mustavalkoinen pää, mutta muuten se on vaaleanharmaa. Kurjella on lyhyt, mutta röyhelömäinen pyrstö. Luonteeltaan se on arka ja epäluuloinen.

Kurkea esiintyy koko Suomessa. Se viihtyy erityisesti märillä, avoimilla soilla ja rantakosteikoissa, mutta ruokailee myös rauhallisilla metsä- ja suopelloilla.

Kurki syö mm. sammakoita, sisiliskoja, kasvinversoja ja -juuria, marjoja sekä viljanoraita ja -jyviä.

Kurki on uskollinen puolisolleen ja pesäpaikalleen. Se tekee heinistä pesän vetiselle suolle tai kosteikolle. Naaras munii 2 munaa, joita se hautoo noin kuukauden. Emo hoitaa poikasia kunnes ne ovat lentokykyisiä 9-10 viikon ikäisinä. Poikaset muuttavat ja viettävät talven emonsa kanssa.

Kurjet muuttavat äänekkäinä auroina. Länsi-Suomen kurjet talvehtivat lähinnä Espanjassa, Itä-Suomen kurjet Tunisiassa ja Egyptissä.

↑ Takaisin
Laulujoutsen (Cygnus cygnus)

Pituus 145-160 cm, siipiväli 218-243 cm, paino 8,5-11 kg

Laulujoutsen on isokokoinen, pitkäkaulainen, valkoinen vesilintu. Sen erottaa muista joutsenista keltaisesta nokantyvestä, suorasta kaulasta ja vedenpinnalla olevasta pyrstöstä. Luonteeltaan laulujoutsen on valpas ja varovainen.

Laulujoutsenia esiintyy koko Suomessa. Ne viihtyvät erityisesti rehevillä rannoilla.

Laulujoutsen syö kasvinversoja ja siemeniä, untuvikot syövät pikkueläimiä. Ruokaillessaan se työntää kaulansa veden alle.

Laulujoutsen on uskollinen puolisolleen ja pesäpaikalleen. Se tekee vesikasveista pesän vesi- tai rantakasvillisuuden suojaan. Naaras munii pesään 3-7 munaa, joita se hautoo 5-7 viikkoa. Poikaset pysyvät emonsa kanssa ensimmäisen talven.

Laulujoutsenet muuttavat auran- ja jononmuotoisina parvina. Ne talvehtivat Itämeren eteläosissa ja Länsi-Euroopassa, osa jää lounaisimpaan Suomeen.

↑ Takaisin
Lehtokurppa (Scolopax rusticola)

Pituus 33-35 cm, siipiväli 56-60 cm, paino 200-420 g

Lehtokurppa on suuri, pitkäjalkainen ja -nokkainen kahlaaja. Se on rakenteeltaan pyylevä ja väriltään ruskeankirjava.

Lehtokurppaa esiintyy koko Suomessa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Se viihtyy erityisesti rehevissä metsissä.

Lehtokurppa syö matoja, nilviäisiä, hyönteisiä ja muita pikkueläimiä, syksyisin myös marjoja ja siemeniä.

Lehtokurppa tekee pesän maahan. Naaras munii 4 munaa, joita se hautoo 3 viikkoa.

Lehtokurppa talvehtii Länsi-Euroopassa ja Välimeren maissa, leutoina talvina myös Ahvenanmaalla.

↑ Takaisin
Naakka (Corvus monedula)

Pituus 33-34 cm, siipiväli 67-74 cm, paino 180-260 g

Naakka on keskikokoinen, sopusuhtainen varislintu. Väriltään se on harmaanmusta, niska on vaaleanharmaa.

Naakkaa esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Se on yleinen erityisesti taajamissa ja viljelyseuduilla. Naakat elävät meluisissa parvissa.

Naakka on kaikkiruokainen. Se syö enimmäkseen viljanjyviä, siemeniä, hyönteisiä, matoja ja muita pikkueläimiä sekä jätteitä.

Naakka on uskollinen puolisolleen ja pesälleen. Se tekee risupesän rakennuksen tai puun koloon tai pönttöön. Naaras munii pesään 4-6 munaa, joita se hautoo muutaman viikon.

Naakat talvehtivat Etelä-Ruotsissa, Tanskassa ja Baltian maissa, osa jää Etelä-Suomeen.

↑ Takaisin
Palokärki (Dryocopus martius)

Pituus 45-57 cm, siipiväli 64-68 cm, paino 290-370 g

Palokärki on isokokoinen, isopäinen ja ohutkaulainen tikka. Se on väriltään muuten kiiltävänmusta, mutta sen päälaki on kirkkaanpunainen. Koiraan koko päälaki on punainen, naaraalla on vain pieni punainen täplä niskassa. Luonteeltaan palokärki on meluisa ja touhukas.

Palokärkeä esiintyy koko Suomessa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta, ja Etelä-Lapissakin se on harvinainen. Se viihtyy erityisesti vanhoissa ja valoisissa havu- ja sekametsissä.

Palokärki syö muurahaisia ja muita puissa eläviä hyönteisiä ja toukkia. Ruokaa etsiessään se kaivelee koloja ja koputtaa puuta kuuluvasti.

Palokärki pesii puunkolossa. Naaras munii pesään 3-6 munaa, joita se hautoo 2 viikkoa.

Palokärki on paikkalintu, eli se talvehtii Suomessa.

↑ Takaisin
Pohjantikka (Picoides tridactylus)

Pituus 21-22 cm, siipiväli 32-35 cm, paino 55-75 g

Pohjantikka on keskikokoinen, isopäinen tikka. Sen mustassa selässä on valkoinen laikku, vatsa on valkoinen. Uroksen päälaki on keltainen, naaraan musta.

Pohjantikkaa esiintyy koko Suomessa, mutta se on melko harvinainen. Se viihtyy erityisesti havumetsissä.

Pohjantikka syö kuusen kaarnan alla eläviä kovakuoriaisia, muurahaisia sekä muita hyönteisiä ja toukkia.

Pohjantikan pesäkolo on tavallisesti kuusessa. Naaras munii 3-6 munaa, joita se hautoo 1-2 viikkoa.

Pohjantikka on paikkalintu, eli se talvehtii Suomessa.

↑ Takaisin
Räystäspääsky (Delichon urbica)

Pituus 13-14 cm, siipiväli 26-29 cm, paino 15-23 g

Pääskyt ovat pieniä, taitavasti lentäviä varpuslintuja, joilla on solakka ruumis ja kapeat, teräväkärkiset siivet. Räystäspääsky on sukkulamainen ja lyhytpyrstöinen. Se on päältä musta ja alta valkoinen. Luonteeltaan räystäspääsky on peloton, ja se elää parvissa.

Räystäspääskyä on koko Suomessa. Se on erittäin yleinen maaseudun pihapiireissä.

Räystäspääsky syö sääskiä, kärpäsiä, perhosia ja muita lentäviä hyönteisiä.

Räystäspääsky muuraa savesta pallomaisen pesän tavallisesti räystään alle. Naaras munii 3-5 munaa, joita se hautoo 2 viikkoa. Räystäspääskyllä saattaa olla 2 poikuetta kesässä.

Räystäspääsky talvehtii Afrikan eteläosissa.

↑ Takaisin
Sarvipöllö (Asio otus)

Pituus 35-37 cm, siipiväli 90-100 cm, paino 220-370 g

Pöllöt ovat petolintuja, jotka saalistavat öisin muita lintuja ja eläimiä. Sarvipöllö on keskikokoinen ja pitkäsiipinen pöllö. Se on päältä mustaviiruinen ja ruskeanharmaa, alta kellertävä. Korvatupsut ovat tavallisesti päätä vasten.

Sarvipöllöä on Etelä- ja Keski-Suomessa. Se viihtyy erityisesti peltoaukeiden reunamilla.

Sarvipöllö syö myyriä, hiiriä ja päästäisiä, hätätilassa myös pikkulintuja.

Sarvipöllö pesii vanhassa variksen tai harakan risupesässä. Naaras munii 3-7 munaa, joita se hautoo kuukauden.

Sarvipöllö talvehtii Länsi- ja Keski-Euroopassa.

↑ Takaisin
Silkkiuikku (Podiceps cristatus)

Pituus 46-51 cm, siipiväli 85-90 cm, paino 600-1000 g

Uikut ovat pieniä tai keskisuuria vesilintuja. Silkkiuikulla on lyhyt ruumis, pitkä ohut kaula ja päässä pitkiä töyhtöjä. Sen selkä on tummanruskea, kaula ja vatsa valkoinen.

Silkkiuikku on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Se viihtyy erityisesti rehevillä rannoilla.

Silkkiuikku syö pikkukaloja, äyriäisiä, hyönteisiä ja vesieläinten toukkia.

Silkkiuikku tekee vesikasveista kelluvan pesälautan rannan tuntumaan. Naaras munii pesään 3-6 munaa, joita se hautoo kuukauden verran.

Silkkiuikku talvehtii Länsi-Euroopassa ja Välimerellä.

↑ Takaisin
Sinisorsa (Anas platyrhynchos)

Pituus 51-62 cm, siipiväli 81-98 cm, paino 900-1300 g

Sorsat ovat keskikokoisia vesilintuja, joilla on räpylät ja litteä nokka. Sinisorsakoiras on harmaa, sillä on ruskea rinta, valkoinen kaularengas ja sinivihreä pää. Naaras on ruskea.

Sinisorsaa on koko Suomessa. Se on erittäin yleinen rehevillä rannoilla.

Sinisorsa syö vesikasvien siemeniä ja versoja, kesällä myös hyönteisiä ja muita pikkueläimiä.

Sinisorsat elävät pareittain syksystä loppukevääseen. Ne tekevät maalle kasvillisuuden sekaan heinillä ja untuvilla vuoratun pesän. Naaras munii 8-12 munaa, joita se hautoo kuukauden verran.

Sinisorsat talvehtivat Skandinavian eteläosissa ja Länsi-Euroopassa, osa jää Etelä-Suomeen.

↑ Takaisin
Telkkä (Bucephala clangula)

Pituus 42-50 cm, siipiväli 65-80 cm, paino 650-1200 g

Telkkä on keskikokoinen, tanakka vesilintu. Sillä on suippo, tumma pää. Muuten koiras on mustavalkoinen, ja sillä on valkoinen poskitäplä. Naaras on harmaa, ja sillä on valkoinen kylkijuova.

Telkkä on yleinen koko Suomessa.

Telkkä syö nilviäisiä, matoja, hyönteisiä sekä muita pieniä vesieläimiä ja niiden toukkia, toisinaan myös vesikasvien siemeniä.

Telkkä vuoraa untuvilla pesäkseen palokärjen kolon tai pöntön. Naaras munii 7-11 munaa, joita se hautoo kuukauden verran. Osa poikasista itsenäistyy ilman emoa, toisista se huolehtii koko kesän.

Telkkä talvehtii Itämeren eteläosissa ja Länsi-Euroopassa, osa jää lounaissaaristoon ja sisämaan suliin vesiin.

↑ Takaisin
Kalat
Ahven (Perca fluviatilis)

Pituus 12-30 cm, paino 100-500 g

Ahvenen tunnistaa vihertävästä väristä ja kylkien tummista poikkijuovista. Ahvenen etumainen selkäevä on piikikäs, ja sen vatsa-, perä- ja pyrstöevät ovat punertavat.

Ahven on Suomen yleisin kala, ja se viihtyy monenlaisissa vesissä. Ahventa esiintyy kaikilla rannikkoalueilla ja sisävesissä pohjoisinta Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Ahvenet ovat parvikaloja.

Ahvenen ravinto on monipuolista. Se syö hyönteistoukkia, äyriäisiä, matoja ja muita kaloja.

Ahven kutee touko-kesäkuussa. Poikaset kuoriutuvat 2-3 viikkoa kudun jälkeen.

Ahvenet ovat pitkäikäisiä ja voivat elää jopa 20-25 vuotta.

Ahven on Suomen kansalliskala.

↑ Takaisin
Harjus (Thymallus thymallus)

Pituus 25-40 cm, paino 150-900 g

Harjuksen selvin tuntomerkki on hyvin suuri selkäevä. Harjuksen kyljet ovat hopeiset, ja niissä on usein tummia täpliä. Harjuksen suomut ovat rivittäin, eivät limittäin kuten monilla muilla lajeilla.

Harjusta esiintyy Oulujoen pohjoispuolisissa vesistöissä sekä rannikolla Selkämeren pohjoisosassa ja Perämeressä. Harjusta on istutettu myös moniin Keski-Suomen vesiin. Harjuksia on sekä paikallisia että vaeltavia kantoja.

Harjus syö hyönteisiä, pohjaeläimiä ja pieniä kaloja.

Harjus kutee huhti-toukokuussa, ja poikaset kuoriutuvat noin kuukauden kuluttua kudusta.

Harjukset elävät tavallisesti alle 10 vuotta.

↑ Takaisin
Hauki (Esox lucius)

Pituus 40-80 cm, paino 0,8-3 kg

Hauen tunnistaa pitkästä ja tasapaksusta ruumiista, isosta päästä ja leveästä, terävähampaisesta suusta. Väriltään se on vihertävän ja kellertävän kirjava.

Hauki on ahvenen jälkeen toiseksi yleisin kalamme. Sitä esiintyy koko maassa kaikenlaisissa vesissä. Hauki on paikallinen kala, se pysyy kotivesissään koko ikänsä.

Hauki on petokala, se syö muita kaloja.

Hauki kutee keväällä heti jäiden lähdön jälkeen. Poikaset kuoriutuvat noin kahden viikon päästä kudusta.

Hauet ovat pitkäikäisiä, ne voivat elää jopa yli 30 vuotta.

Hauki on Ahvenanmaan maakuntakala.

↑ Takaisin
Järvilohi (Salmon salar sebago)

Pituus 40-80 cm, paino 1-6 kg

Järvilohi on lohen Saimaassa elävä alalaji. Se oli vähällä kuolla sukupuuttoon, mutta emokaloja onnistuttiin pyytämään sen verran, että viljely onnistui. Viljeltyjä järvilohia on istutettu paitsi Saimaaseen myös mm. Pieliseen ja Päijänteeseen.

Lohen ruumis on solakka ja virtaviivainen. Väritykseltään järvilohi on hopeanhohtoinen ja täplikäs. Kutuaikana koiras muuttuu punertavaksi, ja sen alaleukaan kasvaa koukku.

Lohi on petokala, pienet lohet syövät pääasiassa hyönteisiä ja äyriäisiä, isot lohet muita kaloja.

Lohi on vaelluskala. Se syntyy joessa ja kasvaa siellä 2-4 vuotta, kunnes se vaeltaa järveen. Lohet nousevat loppukesällä kotijokiinsa kutemaan. Kutu tapahtuu loka-marraskuussa. Poikaset kuoriutuvat keväällä.

Monet lohet kuolevat kudun jälkeen, mutta jotkut saattavat kutea 2-3 kertaa. Vanhimmat tutkitut lohet ovat olleet noin 10-vuotiaita.

Järvilohi on Karjalan maakuntakala.

↑ Takaisin
Kivisimppu (Cottus gobio)

Pituus 6-10 cm, paino 3-10 g

Kivisimppu on pieni, isopäinen pohjakala. Sen ihon on suomuton, mutta paikoin piikkinen. Väriltään kivisimppu on ruskeankirjava.

Kivisimppua esiintyy kaikilla rannikkoalueilla ja sisävesissä Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Kivisimppua on siirretty myös Utsjoelle.

Kivisimppu syö pohjaeläimiä ja muiden kalojen mätiä.

Kivisimppu kutee huhti-kesäkuussa pesäkoloon. Poikaset kuoriutuvat kuukauden kuluttua kudusta.

Kivisimppu elää noin 3 vuotta.

↑ Takaisin
Sulkava (Abramis ballerus)

Pituus 20-35 cm, paino 120-400 g

Sulkavan tunnistaa parhaiten hyvin pitkästä peräevästä. Ruumis on litteä. Väriltään sulkava on hopeanharmaa, ja sen evät ovat kellertävät.

Sulkavaa esiintyy Suomessa Keiteleen eteläpuolisissa sisävesissä, rannikkovesissä se on harvinainen. Se viihtyy erityisesti ravinteikkaissa ja rehevissä vesissä. Sulkavat ovat parvikaloja.

Sulkava syö lähinnä eläinplanktonia.

Sulkava kutee toukokuun lopulla.

Sulkavat kasvavat hitaasti ja pitkään, ne saattavat elää jopa yli 20 vuotta.

↑ Takaisin
Särki (Rutilus rutilus)

Pituus 12-25 cm, paino 15-150 g

Särjen suomut ovat suuret ja hopeanhohtoiset. Sen evät ovat punertavat, ja samoin silmät ovat punaiset.

Särki on ahvenen ja hauen jälkeen kolmanneksi yleisin kalamme. Sitä esiintyy kaikilla rannikkoalueilla ja sisävesissä Lappia lukuun ottamatta. Särki viihtyy ravinteikkaissa, matalissa ja rehevissä vesissä. Särjet ovat parvikaloja.

Särki syö erilaisia pohjaeläimiä, mutta myös eläin- ja kasviplanktonia. Se on myös itse tärkeä petokalojen ravintoeläin.

Särki kutee toukokuussa, ja poikasen kuoriutuvat muutamassa viikossa.

Särjet ovat pitkäikäisiä, ne voivat elää jopa yli 25 vuotta.

↑ Takaisin
Muut eläimet
Kyykäärme (Vipera berus)

Pituus 50-80 cm

Kyykäärme on Suomen ainoa myrkyllinen käärme. Ihmistä kyy puree kuitenkin harvoin. Kyy iskee tavallisesti vain itsepuolustukseksi, esimerkiksi jos ihminen on astunut sen päälle.

Kyyn tunnistaa tavallisesti sahalaitaisesta kuvioinnista. Kyy voi olla myös täysin musta.

Kyy on yleinen koko maassa pohjoisia tuntureita lukuun ottamatta. Se elää monenlaisissa ympäristöissä, mm. raunioissa, kivikkoisilla rinteillä, kallioilla, valoisissa metsissä ja niityillä.

Kyy syö pikkueläimiä kuten myyriä, hiiriä, sammakoita ja sisiliskoja.

Kyynaaras synnyttää loppukesällä 5-20 poikasta. Poikaset ovat syntyessään noin 15-20 senttiä pitkiä ja täysin kehittyneitä.

Kyykäärmeet viettävät talven horroksessa.

↑ Takaisin
Rantakäärme (Natrix natrix)

Pituus 60-100 cm

Toisin kuin kyykäärme, rantakäärme on ihmiselle täysin vaaraton.

Rantakäärmeellä on tavallisesti keltaiset laikut niskassaan. Muuten rantakäärmeet ovat sekä väreiltään että kuvioinniltaan erilaisia. Rantakäärme voi olla myös täysin musta, jolloin se voidaan sekoittaa kyykäärmeeseen.

Rantakäärmettä on Etelä- ja Keski-Suomessa. Se viihtyy erityisesti rantojen läheisyydessä ja muissa kosteissa ympäristöissä.

Rantakäärme ui hyvin. Se syö enimmäkseen sammakoita ja rupikonnia.

Rantakäärmenaaras munii loppukesällä 10-40 munaa kosteaan, lämpimään paikkaan. Munista kuoriutuu 7-10 viikossa 15-18 sentin pituisia poikasia.

Rantakäärmeet vaipuvat syksyllä talvihorrokseen.

↑ Takaisin
Rupikonna (Bufo bufo)

Pituus 7-13 cm

Rupikonna on sammakkoa suurempi ja kömpelömpi, ja hyppimisen sijaan se ryömii eteenpäin. Rupikonnan iho on kuivempi ja nystyräisempi kuin sammakolla, ja se erittää pahanmakuista myrkkyä. Rupikonnan selkä on ruskea ja vatsa valkoinen.

Rupikonnaa elää koko Suomessa pohjoisia tunturialueita lukuun ottamatta.

Rupikonna syö hyönteisiä ja muita pikkueläimiä, ja se saalistaa niitä pitkällä, tahmealla kielellään.

Rupikonna viettää talvet horroksessa. Keväällä heti horroksen jälkeen alkaa lisääntyminen. Naaras laskee munansa veteen pitkinä, limaisina nauhoina. Munista kehittyy toukkia, ja niistä puolestaan pieniä poikasia. Kun poikaset ryömivät maalle, ne ovat 10-12 mm pituisia.

Rupikonna voi elää 30-vuotiaaksi.

↑ Takaisin
Sammakko (Rana temporaria)

Pituus 8-10 cm

Tavallinen sammakko on maamme yleisin sammakkoeläin. Se on tanakkarakenteinen ja lyhytraajainen. Sammakon väritys vaihtelee, ja se on usein laikukas.

Sammakkoa on koko Suomessa, mutta eniten sitä esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Sammakko elää maalla ja vedessä.

Sammakko syö hyönteisiä, etanoita, matoja ja muita pikkueläimiä. Sammakko saalistaa niitä pitkällä, tahmealla kielellään tai nappaamalla suoraan suuhun.

Sammakot viettävät talven horroksessa, mutta keväällä ne heräävät ja kerääntyvät veden äärelle parittelemaan. Kun munat on munittu, sammakot nousevat vedestä ja elävät lopun kesän maalla. Sammakonmunista kehittyy nuijapäätoukkia, joilla on uimista varten häntä. Häntä kuitenkin häviää, kun toukasta kehittyy sammakko. Kun sammakonpoikanen ryömii ylös vedestä, se on 10-12 mm pituinen.

Sammakko voi elää 10-vuotiaaksi.

↑ Takaisin
Sisilisko (Lacerta vivipara)

Pituus 15-18 cm

Sisilisko on pieni, ruskeankirjava matelija. Vaaran uhatessa sisilisko voi irrottaa häntänsä ja huiputtaa näin saalistajaa. Muutamassa viikossa tilalle kasvaa uusi häntä.

Sisiliskoja on koko Suomessa. Ne viihtyvät erityisesti aurinkoisilla, lämpimillä paikoilla metsien reunoilla ja heinikoissa.

Sisiliskot syövät pikkueläimiä kuten hyönteisiä ja toukkia.

Sisiliskonaaras synnyttää kesällä 3-10 muutaman sentin mittaista poikasta.

Sisilisko viettää talven horroksessa.

↑ Takaisin
Sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni)

Siipiväli 45-55 mm

Sitruunaperhonen on kevään ensimmäisiä perhosia. Sen tunnistaa helposti keltaisesta väristä. Koiras on kirkkaankeltainen, naaras selvästi vaaleampi ja vihertävämpi.

Sitruunaperhosia esiintyy runsaimmin Etelä- ja Keski-Suomessa. Ne viihtyvät erityisesti lämpimillä ja avoimilla paikoilla ja valoisissa metsissä.

Muiden perhosten tapaan sitruunaperhonen imee pitkällä imukärsällään ravinnokseen kukista mettä, mahlaa ja muita nesteitä. Sitruunaperhosen toukka elää paatsamalla.

Perhosella on täydellinen muodonvaihdos, eli sen kehittyminen etenee munasta toukka- ja kotelovaiheiden jälkeen aikuiseksi. Sitruunaperhosnaaras munii munat kesäkuussa, ja aikuinen perhonen kuoriutuu kotelosta elo-syyskuussa. Sitruunaperhoset talvehtivat aikuisina.

Aikuinen perhonen elää vajan vuoden verran.

↑ Takaisin
Kasvit
Kataja (Juniperus communis)

Kataja on puuvartinen pensas. Sen neulaset ovat terävät ja pistävät, ja ne ovat yläpinnaltaan sinivihreät ja alapinnaltaan tummanvihreät. Katajan kaarna hilseilee helposti. Katajan kukinto muuttuu sinertäväksi katajanmarjaksi. Kataja kukkii touko-kesäkuussa.

Kataja on yleinen koko Suomessa. Se viihtyy erityisesti valoisilla kasvupaikoilla. Kasvuolosuhteiden mukaan se esiintyy mattomaisena, pensasmaisena tai jopa pienenä puuna. Kataja kasvaa hitaasti ja tulee hyvin vanhaksi. Lapista on löydetty jopa 500-vuotiaita katajia.

Katajanmarjaa on käytetty mausteena ja rohtona mm. vatsavaivoihin.

↑ Takaisin
Koivu

Rauduskoivu (Betula pendula) on komein koivulajimme. Rungon tuohi on valkoista, mutta muuttuu vanhetessa mustanharmaaksi, halkeilevaksi kaarnaksi. Oksat ovat ohuet ja riippuvat. Rauduskoivua kutsutaan myös riippakoivuksi. Nuoret oksat ovat sileät, kiiltävät ja täynnä pieniä nystyjä. Lehdet ovat kiiltävät ja kahteen kertaan sahalaitaiset (isoja ja pieniä pykäliä) ja muodoltaan kolmiomaiset ja suippokärkiset.

Rauduskoivu on yleinen koko Suomessa, eniten sitä esiintyy kuitenkin Etelä-Suomessa. Se viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla, erityisesti tuoreilla kankailla ja lehdoissa.

Hieskoivu (Betula pubescens) on vaatimattomampi kuin rauduskoivu. Hieskoivun runko on sileämpi ja valkoisempi kuin rauduskoivun. Sen oksat ovat jäykät, ja nuorina nystyttömiä ja pehmeäkarvaisia. Lehdet ovat kertaalleen sahalaitaisia (vain pieniä pykäliä) ja pyöreämmät kuin rauduskoivulla.

Hieskoivu on yleinen koko Suomessa. Se viihtyy erityisesti tuoreissa metsissä, ojitetuilla soilla ja soiden laidoilla.

Koivun nuorista C-vitamiinia sisältävistä lehdistä voidaan valmistaa teetä ja mahlasta tuoremehua ja siirappia.

Koivu on Suomen kansallispuu.

↑ Takaisin
Kuusi (Picea abies)

Kuusi on ainavihanta havupuu. Rungon kaarna on tummanharmaa. Neulaset ovat noin 2 cm pitkiä, ja ne kasvavat yksittäin. Kuusen kukinnot ovat punaisia, mutta kehittyessään kävyiksi ne muuttuvat ruskeiksi. Kuusi kukkii touko-kesäkuussa.

Kuusi on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta Pohjois-Lappia. Se viihtyy erityisesti tuoreilla kankailla ja viljavilla mailla. Etelä-Suomessa kuusi kasvaa tavallisesti 25-30 metriä korkeaksi. Vasta 60-100-vuotiaana kuusi on valmis kaadettavaksi tukkipuuksi.

Kuusen pihkasta voidaan valmistaa tärpättiä ja sen nuorista vuosikasvuista yskänlääkettä.

↑ Takaisin
Mänty (Pinus sylvestris)

Mänty on ainavihanta havupuu. Rungon kaarna on latvasta punaruskea ja tyvestä tummanruskea. Neulaset ovat noin 8-15 cm pitkiä, ja ne kasvavat kaksittain. Kävyt ovat ensimmäisenä vuonna vihreitä, mutta muuttuvat ruskeiksi. Mänty kukkii touko-kesäkuussa.

Mänty on yleinen lähes koko Suomessa lukuun ottamatta osaa Lapin tuntureita. Se viihtyy erityisesti kuivilla kangasmailla ja kallioilla. Mänty voi kasvaa yli 35 metriä pitkäksi. Lapissa se voi elää yli 800-vuotiaaksi.

Pula-aikoina männyn kuoresta tehtiin pettuleipää. Sen neulasista tehtyä havuöljyä voidaan käyttää esimerkiksi saippuoissa.

↑ Takaisin
Pihlaja (Sorbus aucuparia)

Pihlajan runko on vaaleanharmaa ja sileäpintainen. Sen lehdet ovat parilehdykkäiset, pitkät ja lyhytruotiset. Pihlaja kukkii kesä-heinäkuussa lehtien kasvamisen jälkeen. Kukat ovat valkoiset ja tuoksuvat voimakkaasti. Tertuissa olevat marjat ovat punaisia ja kelpaavat syötäväksi, vaikka ovatkin happamia.

Pihlaja on yleinen koko Suomessa. Se viihtyy rehevillä kallioilla, pihoilla ja puistoissa. Karulla maalla pihlaja kasvaa pensasmaiseksi, mutta rehevällä maalla yli 10 metriä korkeaksi puuksi.

Pihlaja oli muinaissuomalaisten pyhä puu.

Pihlaja on Pohjois-Savon maakuntakasvi.

↑ Takaisin
Puolukka (Vaccinium vitis-idaea)

Puolukka on ainavihanta varpukasvi. Sen lehdet ovat soikeat, sileäreunaiset, paksut, kovat, kiiltävät ja tummanvihreät. Puolukka kukkii kesä-heinäkuussa. Kukat ovat kellomaisia ja valkoisia tai vaaleanpunaisia. Puolukan marjat ovat punaisia ja kirpeänmakuisia.

Puolukka on yleinen koko Suomessa. Se viihtyy erityisesti kuivissa, valoisissa kangasmetsissä, kallioilla, tunturikankailla, rämeillä ja korvissa.

Puolukka on eniten poimittu luonnonmarjamme.

↑ Takaisin
Mustikka (Vaccinium myrtillus)

Mustikka on talveksi lehtensä varistava varpukasvi. Sen lehdet ovat soikeat, hieman sahareunaiset, ohuet ja vaaleanvihreät. Mustikka kukkii touko-kesäkuussa. Sen kukat ovat pallomaiset, vihertävät, vanhetessa punertavat. Mustikan marjat ovat sinimustia ja vahapeitteisiä.

Mustikka on yleinen koko Suomessa. Se viihtyy erityisesti tuoreilla kasvupaikoilla, tuoreilla kankailla ja tunturikankailla.

Mustikka on vanhastaan tunnettu lääkekasvi. Tuoreet marjat ovat hyviä mm. ruoansulatukselle ja mustikkamehu tulehduksiin ja kuumeeseen.

↑ Takaisin
Lähteet

Halonen Eeva, Järvenpää Leena, Rautavaara Arno (toim.) (2003): Terve teille lintuset! Lasten Parhaat Kirjat, Helsinki.

Heinonen Reija-Tuulia, Suominen-Vihonen Sirkka (toim.) (1995): Kasvikirja: tunnista 200 suomalaista kasvia. Weilin+Göös, Helsinki.

Helgestad Asgeir (suom. Syvänperä Tuula) (2002): Metsän eläimiä. Karisto, Hämeenlinna.

Jansson Hasse (suom. Kalliola Iiris) (2002): Nisäkkäät tutuksi. Otava, Helsinki.

Klinting Lars (suom. Sevelius Ilona) (1994): Ensimmäinen eläinoppaani. Tammi, Helsinki.

Koli Lauri (1995): Suomen kalaopas. WSOY, Porvoo.

Koskimies Pertti (2005): Suomen lintuopas. WSOY, Helsinki.

Laine Lasse J. (2000): Suomen luonto-opas. WSOY, Helsinki.

Lappalainen Annikki, Suominen-Vihonen Sirkka, Vaajakallio, Ulla (1995): Nisäkäskirja: suomalaisia nisäkkäitä. Weilin+Göös, Espoo.

Lehtonen Hannu, Kokko Ulla, Rinne Veikko (2001): Suomen kalat ja kalastus CD-Fakta. WSOY, Helsinki.

Lokki Juhani, Koskimies Pertti.. (et al.) (2001): Suomen linnut 2 CD-Fakta. WSOY, Helsinki.

Hallanaro Eeva-Liisa.. (et al.) (2000): Suomen luonto CD-Fakta: kertomus ympäristön tilasta. WSOY, Helsinki.

www.keskisuomalainen.net

www.suurpedot.fi

www.wwf.fi

↑ Takaisin