Kognitiivinen saavutettavuus – missä olemme nyt?

Susanna Laurin 

Susanna Laurin

Viime vuonna hankintalainsäädäntöä kiristettiin ja tänä syksynä tulee voimaan EU:n saavutettavuusdirektiivi. Se tarkoittaa, että Suomen julkisen sektorin digitaalisten palveluiden pitää olla tulevaisuudessa huomattavasti helpommin saavutettavia. Hurraa sille!

Samaan aikaan suuri osa digitaalisten palveluiden käyttäjistä voi kuitenkin jäädä kokonaan palveluiden ulkopuolelle, koska saavutettavuusdirektiivin vaatimukset eivät koske kognitiivista saavutettavuutta.

Asia on hiukan hankala, joten tässä taustaa:

Tällä hetkellä kehitetään kansainvälistä standardia saavutettavuudesta, WCAG-standardia. 

Tätä kirjoitettaessa, helmikuun alussa 2018, versio WCAG 2.1 on testausvaiheessa, jota kutsutaan nimellä ”Candidate recommendation”.

Se tarkoittaa, että työryhmän ehdottamia uusia kriteerejä testataan, jotta ne toimivat käytännössä erilaisissa tilanteissa. Kriteerit, jotka läpäisevät testijakson, siirtyvät seuraavaan vaiheeseen, jota kutsutaan nimellä ”proposed recommendation”. World Wide Web Consortiumin (W3C) jäsenet äänestävät tästä versiosta. W3C on kansainvälinen yhteisö, joka antaa suosituksia verkkosivujen sisällön esittämisestä. Hyvällä onnella meillä on käytössä toimiva standardi saavutettavuudelle jo kesällä 2018.

Samaan aikaan tämän kansainvälisen työn kanssa on käynnissä työ ETSI Special Task Force -työryhmässä. (SFT536) Euroopan komission toimeksiantona. Olen yksi työryhmän asiantuntijoista. Kehitämme yhdenmukaistettua EN-standardia saavutettavuudesta.

Tämä standardi muodostaa perustan saavutettavuusdirektiiville. Direktiivi tulee voimaan 23. syyskuuta 2018.

Asiantuntijaryhmien välillä on varmasti päällekkäisyyttä. Lähdemme siitä, että kansainvälisellä WCAG 2.1-standardistolla  ja uudella EN-standardilla on samat vähimmäisvaatimukset. Painopisteenä on täydentää  EN-standardia vaatimuksilla mobiilien käyttöliittymien ja sovellusten saavutettavuudesta.

Uusi eurooppalainen standardi julkaistaan 2. kesäkuuta 2018. Tämä on standardi, jota Suomen julkisen sektorin pitää noudattaa, jotta se ei riko lakia.

Kahden standardin kanssa työskentely johtuu siitä, että eurooppalainen laki ei voi perustua kansainväliseen standardiin. Siksi meidän on kehitettävä eurooppalainen standardi nyt, kun saamme sen osaksi EU:n lainsäädäntöä. EN-standardi kattaa myös huomattavasti enemmän kuin verkon saavutettavuuden. Se sisältää kaiken tietotekniikan, kaikki laitteistot, ohjelmistot ja dokumentit.

Joka tapauksessa, kansainvälisen standardin WCAG 2.1-version uudet kriteerit sisältävät pääasiassa kolme osa-aluetta:

  • Näön heikkeneminen
  • Mobiilit käyttöliittymät
  • Kognitio

Heikkonäköisiä ihmisiä varten standardiin tulee useita uusia vaatimuksia, jotka helpottavat digitaalisen sisällön lukemista ja käyttöliittymien hahmottamista. Aikaisemmassa WCAG-versiossa oli erittäin monta kriteeriä, jotka koskivat sokeiden ihmisten käyttämiä ruudunlukuohjelmia. Se sisälsi kuitenkin vähemmän vaatimuksia niiden ryhmien näkökulmasta, jotka näkevät huonosti ja käyttävät ruudunlukuohjelman sijaan näytön suurennusta esimerkiksi ohjelmistolla tai selaimen kautta.

Standardiin tulee suuri joukko mobiileja käyttöliittymiä ja kosketusnäyttöjä koskevia tärkeitä kriteerejä, joita monet ovat odottaneet. Meillä on ollut älypuhelimia jo kauan, mutta ei standardoituja vaatimuksia niiden saavutettavuudesta. Toistaiseksi Funkan mobiileja käyttöliittymiä koskevat vaatimukset ovat ehkä levinneet laajimmin ja ne on käännetty useille eri kielille. Nyt saamme lopulta oikean standardin!

Valitettavasti kognitiivisen saavutettavuuden alueella näyttää paljon synkemmältä. Työryhmä, joka pyrki luomaan kognitiivisen saavutettavuuden kriteerit, ei ole saanut enemmistön tukea ehdotuksilleen.

Viimeisin keskustelu päättyi siihen, että tärkeä kriteeri, 1.3.4, saatiin testattavaksi mutta kuitenkin melko vesitettynä versiona. Tämän kriteerin perusajatus on, että verkkosivuston eri osat merkitään koodiin niin, että sisältöä on mahdollista käsitellä apuvälineillä ja esittää se käyttäjälle sopivalla tavalla.

Jos sivustolla on pääsisällön lisäksi esimerkiksi uutissyötteitä ja mainoksia, apuvälineellä olisi mahdollista tunnistaa, että juuri pääsisältö on olennaista. Pääsisältö olisi myös mahdollista näyttää helpompana käyttöliittymänä ihmisille, jotka tarvitsisivat sitä. Apuvälineellä olisi myös mahdollista saada selityksiä sanoille, täydentää kuvituksia, mukauttaa tekstiä selkokieliseksi tai tukea jollakin muulla tapaa käyttäjiä, joilla on kognitiivisia haasteita.

Jää nähtäväksi, mitkä kriteerit jäävät jäljelle, kun WCAG 2.1-kriteerien testausjakso päättyy maaliskuussa. Jo nyt tiedämme, että kognitiivisista kriteereistä, joita me ja monet muut toivoimme niin paljon, ei jäänyt paljon jäljelle.

Funkassa emme ole koskaan uskoneet, että pelkkä lainsäädäntö on avain osallisuuteen. Osallisuus vaatii paljon enemmän. On kuitenkin valitettavaa, että lainsäätäjä huomioi saavutettavuuden tiettyjen käyttäjien kohdalla mutta jättää osan käyttäjistä huomiotta.

Susanna Laurin

Susanna Laurin on Funka Nu AB:n toimitusjohtaja. Funka on saavutettavuuteen ja käytettävyyteen erikoistunut konsulttiyritys.