Suot
Suomen pinta-alasta peräti kolmasosa on alunperin suota. Suo onkin hyvin tyypillinen ja ominainen asia Suomen luonnossa. Monille ulkomaalaisille suoperäinen maasto saattaa olla ainutlaatuinen kokemus. Soiden synty on myös ainutlaatuista. Suot eivät kasva samalla lailla kuin metsät. Suo kerrostuu pikkuhiljaa eli muodostaa itse oman kasvualustansa.
Isokuovi asuu aukeilla paikoilla, kuten soilla.
Suot kuuluvat omalta osaltaan suomalaisen luonnon monimuotoisuuteen. Soilla elää monia eläinlajeja ja kasvaa monia kasvilajeja, jotka eivät viihdy muualla. Soiden suojelu on tärkeää pelkästään näiden lajien säilymisen kannalta.
Soiden suojelu
Soiden suojelusta alettiin keskustella Suomessa jo 50 vuotta sitten. Tuolloin maata rakennettiin paljon, ja asutuksen myötä menetettiin iso osa Lapin ja Kainuun suurista soista. Soidensuojeluohjelma on nykyään Suomen vanhin luonnonsuojeluohjelma.
Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Kaisu Aapala sanoo, että soidensuojelussa on kuitenkin parantamisen varaa.
- Etenkin Etelä-Suomessa jäljellä olevat suot ovat pieniä ja suurimmaksi osaksi ojitettuja, Kaisu Aapala kertoo. Suomalaiset suot luokitellaan kolmeen eri ryhmään: korpeen, rämeeseen ja avosuohon. Korpisuot ovat lajistollisesti erittäin monimuotoisia. Siksi etenkin niiden suojelu on tärkeää.
Marjoja ja turvetta
Vaikka suot ovat usein aika karuja paikkoja, niillä kasvaa monia erityisiä kasvilajeja. Suolla käydään poimimassa hilloja eli suomuuraimia ja karpaloita. Soilla kasvaa myös rahkasammalta. Linnuista soilla viihtyvät erityisesti kurjet, suokukot ja muuttohaukat.
Soista saadaan myös turvetta. Turvetta käytetään maataloudessa ja teollisuudessa.
Teksti: Petri Kiuttu