Tukiaineisto
Tukiaineisto
Selkokeskus on yhdessä Kuluttajaviraston kanssa julkaissut selkokielisen Rahankäytön oppaan, jota täydentää tältä sivulta löytyvä ohjaajan tukiaineisto. Rahankäytön opas on jaettu loppuun. Ohjaajan opas on julkaistu vain Papunetissä.
1. Menojen ja tulojen selvittäminen
Rahankäytön suunnittelemisen edellytyksenä on omien menojen ja tulojen tunteminen. Ennen kuin opiskelijat ryhtyvät laatimaan henkilökohtaista talousarviota on hyvä keskustella siitä, kuinka usein (viikoittain, kuukausittain, pari kertaa vuodessa) tietyt menot lankeavat maksettaviksi ja tietyt tulot tulevat tilille. Ryhmässä voidaan puhua esim. miten usein erilaisia asumiskuluja (vuokra, yhtiövastike, lainanlyhennys, sähkö- ja vesilaskut ym.) tulee maksettavaksi ja miten ne taas suhteutuvat palkan tai eläkkeen tai muiden tulojen maksupäiviin. Keskustelun tarkoituksena on saada opiskelijat tiedostamaan se tosiasia, että menoilla ja tuloilla on erilaisia aikatauluja, jotka pitää sovittaa yhteen.
Talousarvion laatiminen
Pyydä opiskelijoita selvittämään menonsa ja tulonsa mahdollisimman tarkasti. Korosta, että budjetti epäonnistuu yleensä siksi, että tulot arvioidaan liian suuriksi ja menot pieniksi. Tästä voit avata .doc-muodossa kuukauden tulo- ja menotaulukon, johon voit pyytää opiskelijoita täyttämään kuukauden menot ja tulot. Sama taulukko löytyy .pdf-muodossa Rahankäytön opas –esitteestä.
Vuosilaskelma
Vuosilaskelman tekeminen omista menoista vaatii opiskelijalta melko tarkkaa oman taloudellisen tilanteen tuntemista, mikä on hyvä ottaa etukäteen huomioon. Vuosilaskelman tekeminen on kuitenkin hyödyllistä varsinkin silloin, jos opiskelija suunnittelee suurempien hankintojen tekemistä tai vaikkapa lainanottoa – siitä näkee selvästi, millaisiin asioihin rahaa kuluu ja voisiko jotain menoja kenties pienentää.
Tästä voit avata .doc-muodossa vuoden menotaulukon. Pyydä opiskelijoita kirjoittamaan siihen mahdollisimman tarkasti ja todenmukaisesti yhden vuoden aikana tulevat laskut, esim. puhelin- ja sähkölaskut, vakuutukset, TV-lupamaksu, lehtien tilausmaksut, vuokrat tai yhtiövastikkeet ja lainojen lyhennykset. Kerratkaa yhdessä ennen laskelman tekoa, millaisia erilaisia menoja voi vuoden aikana tulla vastaan.
Vuosilaskelman laatiminen auttaa opiskelijoita tarkastelemaan talouttaan pitkäjänteisesti. Sarakkeita seuraamalla voi myös seurata, kuinka paljon yksittäiseen menoerään, vaikkapa vakuutuksiin, kuluu rahaa vuodessa. Jos summa tuntuu suurelta, voi esimerkiksi harkita toisenlaisen vakuutuksen hankkimista.
Käyttötili ja säästötili
Jos opiskelijalla on säännöllisiä tuloja, on kätevää tasata menoja siirtämällä kuukausittain vakiosumma toiselle tilille menojen maksamista varten. Tällä tavalla tulee kerätyksi rahaa niitä kuukausia varten, jolloin suurimmat laskut tulevat maksuun. Käyttötilille jää siten vain päivittäisiin menoihin käytettävät rahat, jolloin rahaa ei tule käytettyä yli varojen.
2. Säästäminen
Varsinkin pienistä tuloista säästäminen voi tuntua monesta työläältä. Voit kuitenkin korostaa, että hyvällä suunnittelulla säästäminen on helpompaa ja että usein rahaa kuluu yllättävän paljon turhiin asioihin.
Säästämisestä keskustelun voit aloittaa pyytämällä opiskelijoita miettimään, mikä olisi sellainen kohde, johon he haluaisivat säästää rahaa. Voit käyttää kohteiden pohtimiseen ja niistä keskusteluun reilusti aikaa. Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että kohteet ovat realistisesti toteutettavissa ja motivoida opiskelijoita. Keskustelussa on kuitenkin syytä olla varovainen ja hienotunteinen, koska puheenaiheena ovat ihmisten toiveet ja unelmat.
Kun säästämiskohteet on päätetty, palataan tutkimaan opiskelijoiden kuukauden tai vuoden meno- ja tuloarvioita. Pyydä opiskelijoita miettimään, mistä menosta he voisivat mahdollisesti luopua, jotta rahaa jäisi säästöön.
3. Mitä tehdä rahavaikeuksissa?
Rahankäytön oppaassa on tietoja, minkä tahojen puoleen voi kääntyä rahavaikeuksissa. Maksutonta talous- ja velkaneuvontaa järjestää kunta. Sen tavoitteena ei ole ainoastaan asiakkaan velkojen uudelleenjärjestely, vaan neuvontaan voi ottaa yhteyttä myös silloin, kun haluaa ohjeita ja opastusta taloudenhoitoonsa (talousvaikeuksia ennalta ehkäisevää neuvontaa). Talous- ja velkaneuvontaa järjestetään kaikkialla maassa. Toisilla paikkakunnilla asiakkaan on hyvä varautua siihen, että aikaa neuvontaan joutuu jonkin hetken odottamaan.
Opiskelijoille on hyvä korostaa sitä, että taloudellisen ahdingon uhatessa ei ole syytä viivytellä avun hakemista. Mitä nopeammin ongelmiin puututaan, sitä pienemmiksi jäävät esimerkiksi viivästysmaksut. Useimmiten velanantajat ovat valmiita neuvottelemaan uusista takaisinmaksuaikatauluista.
4. Rahankäytön harjoittelua
Testaa tunnetko eurohinnat!
Rahankäytön harjoittelu kannattaa aloittaa harjoituksilla, joissa kerrataan euron käyttöä maksuvälineenä. Tuntumaa hintatasoon voi ottaa esimerkiksi tutkimalla jonkun kaupan tarjouslehtisiä. Ryhmässä voidaan keskustella erihintaisista tuotteista ja miettiä, ovatko ne kalliita vai halpoja. Ihmiset tuntevat yleensä parhaiten niiden tuotteiden hinnat, joita he ostavat päivittäin tai viikoittain. Siksi lähikaupan tarjouslehtinen sopii harjoitteluun hyvin.
Voit esimerkiksi kysyä opiskelijoilta, kuinka paljon he arvelevat seuraavien tuotteiden kaupassa maksavan:
- 4 banaania (n. 70 snt)
- Coca Cola 1 l (n. 1,40 € )
- Lenkkimakkara (n. 2,20 €)
- Paketti kahvia (n. 2,80 €)
Suuremmat rahasummat
Usein vaikeinta on hahmottaa suurempia rahasummia, joita ei päivittäin käytä. Asuntoilmoituksiin ja automainoksiin tutustumalla pääsee hintatasoon käsiksi. Pyydä opiskelijoita muistelemaan, mikä on suurin euroseteli, joka heillä on ollut käytössään. Tässä yhteydessä voi myös keskustella järkevästä maksutavasta suurempien ostosten kohdalla ja siitä, miksi pankki- ja luottokortit ovat nykyään niin yleisiä.
Rahan arvoa voi myös harjoitella järjestämällä oppitunnilla ”tarjouskilpailun”. Suunnittele jokin tilaus, esimerkiksi pyydä opiskelijoilta tarjous ikkunoiden tai auton pesusta, keittiöremontista, illasta lapsenvahtina tai häätarjoilusta. Korosta, että kysymys on hintatasosta ja että ”oikeaa” hintaa ei olekaan. Tärkeintä on löytää se hintahaarukka, joka tuntuu realistiselta. Kun opiskelijat ovat tehneet tarjouksensa, voit pyytää heitä pareittain tai pienissä ryhmissä vertailemaan tarjouksiaan.