Selkopuhetta!

Kilpailutus on iso ongelma

Viime vuosina me suomalaiset olemme oppineet uuden sanan: kilpailuttaminen. Monet ajattelevat, että kilpailutus on melkein kuin kirosana. Siihen liittyy niin monta ongelmaa.

Jo usean vuoden ajan kunnat ovat kilpailuttaneet palveluita. Kunta saattaa esimerkiksi kilpailuttaa yritykset, jotka tarjoavat kunnan asukkaille vanhusten tai vammaisten ihmisten hoitoa.

Käytännössä kilpailuttaminen tarkoittaa sitä, että yritykset osallistuvat kilpailuun, jonka voittaja valitaan kunnan palvelun tuottajaksi. Voittaja saa oikeuden tuottaa palvelua, josta kunta maksaa sille.

Kunnissa ajatellaan, että näin syntyy kilpailua yritysten välille. Ajatellaan, että kilpailu parantaa laatua. Valitettavasti niin ei aina käy.
Usein kilpailutuksen voittaa yritys, joka tarjoaa halvinta hintaa. Jos yksi yritys tarjoaa vaikka vammaisten  asumispalveluita miljoona euroa halvemmalla hinnalla kuin toinen yritys, kunta valitsee mielellään halvemman.

Mutta halvin hinta tarkoittaa valitettavasti usein myös huonoa laatua. Vammaisten ihmisten ja vanhusten hoidossa se voi tarkoittaa myös sitä, että tuttu henkilökunta vaihtuu. Tilalle voi tulla henkilökunta, joka ei tunne eikä osaa hoitaa vanhuksia tai vammaisia.

Laatua on vaikea kilpailuttaa samalla tavalla kuin hintaa. Laatua voivat arvioida vain ne ihmiset, jotka jotakin palvelua käyttävät. Vammaisten ja vanhusten mielipidettä pitäisi kysyä kilpailutuksesssa. Millaista palvelua he haluavat, mikä on heille tärkeää?

Ja ehkä voisimme myös miettiä, onko kaikkia palveluita tarpeellista kilpailuttaa. Kilpailuttaminen sopii sellaisiin asioihin, jotka voi ostaa helposti, vaikka koneiden ja laitteiden ostamiseen. Mutta kun ostetaan ihmisten hoitoa, kilpailuttamisesta on usein enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kommentit

hyvä

tämä hyvä

Kommentoi