Nelihenkinen perhe

Laissa on määrätty, kuka saa mennä naimisiin ja kuka saa suorittaa vihkimisen. Tällä sivulla kerrotaan avioliiton solmimiseen liittyvistä asioista. Lisäksi kerrotaan avioerosta ja esimerkiksi lapsen oikeudesta nähdä vanhempiaan avioeron jälkeen.

Lähteenä on käytetty pääasiallisesti Ari Sainion ja Heikki I. Ståhlbergin selkokirjaa Myötä- ja vastamäessä.

Sisällys

Avoliitto

Suomessa useat nuoret parit muuttavat asumaan yhteiseen kotiin. Tällöin pari huolehtii yhdessä omasta kodista. Kun pari asuu yhdessä, puhutaan avoliitosta. Jotkut haluavat mennä myös kihloihin, ja usein hankitaan sormukset  merkiksi kihlauksesta. Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta.

Avioliitto

Suomen lain mukaan avioliiton voivat solmia puolisot, jotka ovat  täysi-ikäisiä eli 18 vuotta täyttäneitä. Avioliittoon aikovia koskee lähinnä kaksi vaatimusta:
– he eivät saa olla lähisukulaisia
– he eivät saa olla ennestään naimisissa.

Serkukset eivät lain mukaan ole lähisukulaisia, joten he voivat mennä keskenään naimisiin.

Alle 18-vuotias naimisiin poikkeusluvalla

Myös alle 18-vuotias voi eräissä tapauksissa mennä naimisiin. Tällöin hän tarvitsee poikkeusluvan. Poikkeuslupaa voi hakea esimerkiksi silloin, jos morsian odottaa lasta.

Poikkeusluvan myönsi aiemmin presidentti. Nykyään sen myöntää oikeusministeriö. Ennen päätöksen tekemistä oikeusministeriö kuulee myös alle 18-vuotiaan holhoojaa eli yleensä vanhempia.

Kihlaus

Kihlaus on lain mukaan sopimus avioliiton solmimisesta. Mies ja nainen ovat siis kihloissa, kun he ovat sopineet, että he menevät keskenään naimisiin.

Yleensä kihloissa olevat julkistavat kihlauksensa ja pitävät kihlauksen merkkinä sormusta. Kihlaus on kuitenkin täysin vapaaehtoinen ja vapaamuotoinen sopimus. Sormukset tai muut merkit eivät ole välttämättömiä.

Vihkiminen

Avioliittoon vihkiminen voi olla kirkollinen vihkiminen tai siviilivihkiminen. Molemmat avioliitot ovat yhtä päteviä. Aviopareja koskevat samat lait riippumatta siitä, kummalla tavalla heidät on vihitty.

Avioliiton esteiden tutkiminen

Ennen vihkimistä tapahtuu avioliiton esteiden tutkiminen. Sitä on anottava seurakunnasta tai kihlakunnan rekisteritoimistosta.

Tutkimuksessa selvitetään, että avioliittoon aikovilla ei ole esteitä avioliiton solmimiseen. Este voi olla esimerkiksi se, että jompikumpi on jo naimisissa jonkun muun kanssa.

Kirkollinen vihkiminen

Kirkollisen vihkimisen suorittaa evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen seurakunnan pappi. Tavallisesti vihkijä on morsiamen seurakunnan pappi.

Vaatimuksena on, että molemmat avioliittoon aikovat ovat kirkon jäseniä ja molemmat ovat käyneet rippikoulun. Jos toinen puolisoista ei kuulu kirkkoon, kirkollinen vihkiminen ei ole mahdollinen.

Vihkimisen voi myös suorittaa henkilö sellaisesta uskonnollisesta yhdyskunnasta, jolle opetusministeriö on antanut oikeuden vihkimiseen. Tällaisia yhdyskuntia ovat esimerkiksi katolinen kirkko, helluntaiseurakunnat sekä Jehovan todistajien tai mormonien seurakunnat.

Siviilivihkiminen

Siviilivihkimisen suorittaa käräjäoikeuden virkamies tai henkikirjoittaja. Vihkiminen tapahtuu yleensä asianomaisen viraston tiloissa. Puhekielessä puhutaan usein “maistraatissa vihkimisestä”.

Vihkimiskaava

Vihkimiskaava on lähes samanlainen sekä kirkollisessa vihkimisessä että siviilivihkimisessä.

Molempien avioliittoon aikovien on oltava läsnä vihkimistilaisuudessa. Vihkijä kysyy kummaltakin, tahtovatko he solmia keskenään avioliiton.

Kun molemmat ovat vastanneet myöntävästi “tahdon”, vihkijä julistaa heidät aviopuolisoiksi. Vihkimisessä on oltava läsnä kaksi todistajaa.

Ennen vanhaan morsian otti miehensä sukunimen. Nykyään puolisot voivat pitää omat nimensä, tai kumpikin voi ottaa toisen sukunimen. Aviopuolisoilla voi myös olla yhdysnimi, jossa ensin on hänen oma sukunimensä ja toisena parin yhteinen sukunimi (esimerkiksi Virta-Lehtinen).

Perheen lapsilla voi olla kumman tahansa vanhemman sukunimi. Perheen nuoremmat lapset saavat kuitenkin saman sukunimen kuin vanhin lapsi.

Avioliitto tuo vastuuta

Avioliiton solmiminen tuo vastuuta puolisoille.

Lain mukaan aviopuolisoiden on toimittava perheen yhteisen edun mukaan. Avioliitto on siis perheen hyväksi tehtävää yhteistyötä, johon molemmat puolisot osallistuvat kykyjensä ja voimiensa mukaan.

Laissa sanotaan myös, että molempien tulee kykyjensä mukaan ottaa osaa puolisonsa ja lastensa elatukseen.

Omaisuus avioliitossa

Puolisoiden omaisuus on yksityistä, eli kumpikin puoliso omistaa oman omaisuutensa. Puolisoilla voi tietysti olla myös yhdessä hankittua omaisuutta. Esimerkiksi asunto hankitaan usein yhdessä.

Kumpikin puoliso vastaa omista veloistaan. Toisen puolison velkoja ei voi periä toisen puolison omaisuudesta.

Avio-oikeus

Puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Avio-oikeus otetaan huomioon silloin, kun perheen omaisuus jaetaan avioeron tai kuoleman jälkeen.

Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että molemmat saavat yhtä paljon omaisuutta. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden jako tapahtuu periaatteessa seuraavasti: kummankin puolison omaisuudesta vähennetään velat, jäljelle jäävä omaisuus lasketaan yhteen ja summa jaetaan kahtia.

Näin vähemmän omistava puoliso saa siis enemmän omistavalta omaisuutta niin, että molempien osuus on yhtä suuri.

Avio-oikeus tuo myös velvollisuuksia puolisolle. Puoliso ei voi esimerkiksi myydä suurta osaa omaisuudestaan ilman toisen puolison lupaa.

Avioehtosopimus

Avio-oikeus ei koske omaisuutta, josta on tehty avioehtosopimus. Siinä sovitaan tavallisesti, että puolisolla ei ole oikeutta toisen puolison omaisuuteen. Puolisoiden omaisuus siis säilyy erillään avioeron ja puolison kuoleman jälkeen.

Aviopuolisot voivat tehdä avioehtosopimuksen ennen avioliittoa tai sen aikana. Sopimus voi koskea ennen avioliittoa ollutta omaisuutta tai sen aikana hankittua omaisuutta. Sopimus voi käsittää koko omaisuuden tai siihen voidaan merkitä vain osa omaisuudesta.

Avioehtosopimuksen laatiminen

Avioehtosopimus tehdään kirjallisena. Sopimuksen sanamuoto voi olla yksinkertaisesti seuraava:

“Me allekirjoittaneet kihlakumppanit aiomme solmia keskenämme avioliiton. Olemme sopineet, että kummallakaan meistä ei ole avio-oikeutta toisen nykyisin omistamaan tai myöhemmin saamaan omaisuuteen.”

Lisäksi sopimukseen tulee päiväys, molempien puolisoiden allekirjoitukset ja kahden todistajan allekirjoitukset. Todistajat eivät saa olla sukua sopimuksen tekijöille.

Sopimusta ei säilytetä pöytälaatikossa, vaan se toimitetaan paikkakunnan käräjäoikeuteen. Vasta sen jälkeen se on pätevä.

Avioero

Avioliitossa pitää kunnioittaa puolisoaan. Toiselle pitää myös antaa tilaa tehdä  omia asioita. Toista ihmistä ei voi määräillä tai omistaa. Ongelmista saa ja pitääkin puhua puolison kanssa. Avio-ongelmista on mahdollista jutella myös parisuhdeterapeutin luona. Suomessa on mahdollista saada avioero, jos ongelmia ei saada ratkaistua.

Jos haluaa avioeron, täytyy tehdä avioerohakemus kotikunnan käräjäoikeudelle. Käräjäoikeus ei tutki eron syitä eikä puolisoiden välisiä suhteita. Avioero myönnetään, vaikka toinen puolisoista ei haluaisi eroa.

Elatusapu

Lapsen molempien vanhempien pitää huolehtia lapsen elatuksesta. Jos perheen vanhemmat eroavat, lapsella on oikeus saada elatusapua siltä vanhemmalta, jonka kanssa hän ei asu.

Vanhemmat voivat tehdä sopimuksen elatusavusta kunnan sosiaalitoimistossa lastenvalvojan luona. Jos vanhemmat eivät pysty sopimaan elatusavusta, käräjäoikeus antaa elatusavusta päätöksen.

Elatusavun määrään vaikuttavat monet asiat, muun muassa vanhempien taloudellinen tilanne.

Lapsella on myös oikeus tavata molempia vanhempiaan eron jälkeen.

Elatustuki

Jos lapsen vanhempi ei ole maksanut vahvistettua elatusapua, lapsella on oikeus saada kunnalta elatustukea. Oikeus elatustukeen on silloin, kun elatusavusta on tehty sopimus tai elatusavusta on tuomioistuimen määräys. Elatusapua haetaan kotikunnan sosiaaliviranomaiselta. Asiasta saa lisätietoja sosiaalitoimistosta.

Kun kunta maksaa elatustukea, se perii elatusvelvolliselta vanhemmalta myöhemmin ne elatusavut, joita tämä ei ole maksanut. Jos elatusvelvollinen on maksukyvytön, elatusapu voidaan vahvistaa pienemmäksi kuin elatustuki on. Lapsella on kuitenkin oikeus saada täysimääräinen elatustuki. Elatusvelvollinen joutuu maksamaan vain vahvistetun elatusavun ja kunta maksaa osan elatustukena.

Kunta maksaa elatustukea myös avioliiton ulkopuolella syntyneelle lapselle, jonka isyyttä ei ole vahvistettu. Myös ottolapsi, jonka ottovanhempi on yksin adoptoinut, saa elatustukea.

Tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan Suomessa 1.3.2017. Tämä tarkoittaa sitä, että homoparit ja lesboparit voivat myös mennä naimisiin. He saavat samat oikeudet kuin heteroparit.

Tasa-arvoinen avioliittolaki

Tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan Suomessa 1.3.2017. Tämä tarkoittaa sitä, että homoparit ja lesboparit voivat myös mennä naimisiin. He saavat samat oikeudet kuin heteroparit.

Jos ihminen rakastuu samaa sukupuolta olevaan ihmiseen, hän on homoseksuaalinen. Yleisimmin homoksi kutsutaan miestä, joka rakastuu toiseen mieheen. Lesbo on taas nainen, joka rakastuu toiseen naiseen.