Tarinat
Seitsemän veljestä
Kaksi päivää oli mennyt. Veljet istuivat lukkarin tuvassa pöydän ympärillä aapiset edessään. Heille sanelee kirjaimia milloin lukkari itse, milloin lukkarin kahdeksanvuotias tytär.
- A, aloittaa lukkari.
- A, veljekset vastaavat kuorossa.
Niin veljekset harjoittelevat lukua hartaasti, hikisillä otsilla. Mutta vain viisi Jukolan poikaa istuu penkillä pöydän takana. Missä ovat Juhani ja Timo? Tuollahan seisovat häpeänurkassa lähellä ovea. Heidän tukkansa, jossa äsken oli ollut kiinni lukkarin jäntevä koura, törröttää vielä korkeassa pörrössä.
Veljesten oppiminen edistyi hitaasti. Heidän haluaan ja mieltään kangisti sekin, että opettaja oli kovin ankara. Juhani ja Timo tunsivat A-kirjaimen, muut joitakin kirjaimia enemmän. Mutta huikean poikkeuksen heistä teki veli Eero. Hän oli jo jättänyt aakkoset ja harjoitteli tavaamista.
Ilta läheni, mutta veljet eivät olleet vielä saaneet mitään syödäkseen. Lukkari yritti nälänkin piinalla kiihoittaa heidän haluansa lukuun. Vihdoin kuitenkin pysäytti lukkari lukemisen ja lausui:
- Pidättäkää nyt ja syökää, te puuhevoset! Mutta muistakaa, tämän jälkeen ette saa ruokaa ennen kuin tunnette aapisen kaikki kirjaimet, te visakalloiset sonnit! Mutta ovesta ette käy ulos.
Lukkari poistui ja telkesi oven. Piika toi veljesten eväspussit.
Lauri: Syönpä vaikka pieniä kiviä nyt.
Juhani: Nyt ei syödä mitään.
Aapo: Mikä on tarkoituksesi?
Juhani: Tehdä lukkarille kiusaa. Ei syödä ennen kuin huomenna!
Aapo: Sille lukkari vain nauraisi.
Juhani: Anna nauraa! Minä en syö.
Tuomas: En minäkään tässä, mutta Sonnimäen nummella tuolla.
Juhani: Oikein! Vankeudesta pois!
Eero: Minä suostun tuumaan.
Aapo: Mitä hulluuksia taas?
Simeoni: Siivosti veljet! Mutta sanonpa, ettei ole meistä lukumiehiksi.
Juhani: Luontoni ei kestä kauemmin.
Eero: Mutta kuritus tekee hyvää.
Juhani: Eero tavailee jo. Kas kilttiä poikaa vaan.
Eero: Häpeä näin vanhan on vasta tavaamista harjoitella.
Simeoni: Hän pistelee taas.
Aapo: Timo, mitä sanot?
Timo: ”Ettei tule tuohesta takkia, eikä vanhasta pappia”. Pois!
Aapo: Lauri, kuinka teet?
Lauri: Käyn tästä Sonnimäelle.
Aapo: Te hullut miehet! Mehän olemme telkien takana.
Juhani: Akkuna säpäleiksi ja vankeudesta pois!
Aapo: Onhan pääsi jo pyörällä.
Juhani: Kahden päivän pyörityksestä!
Simeoni: Kas niin! Se on tehty!
Juhani: Akkuna sälähti ja taivas välähti, kun kerran vaan keikahti Jussin pussi.
Juhani: Aapo, tie on auki, lähdetkö liikkeelle?
Aapo: Minä seuraan! Mitähän tässä enää muuta.
Tuomas: Kaikki ikkunasta ulos.
Juhani halusi kostaa lukkarille kahden päivän kurituksen, mutta Tuomas esti häntä:
Tuomas: En päästä sinua tekemään hirmutöitä. Olemme ikuiset vihamiehet, ellet tottele minua nyt.
Juhani: Mennään sitten. Mutta enpä suostuisi, jos en sydämestäni sinua rakastaisi.
Niin veljekset viskasivat itsensä akkunasta ulos ja juoksivat nopeasti yli lukkarin perunapellon.
Korkealla, kiljuvalla äänellä lukkari huuteli karkureita, mutta turhaan. Veljekset juoksivat Sonnimäelle. Sinne näkyi pappila, lukkarin talo ja pitäjän komea, juhlallinen kivikirkko. Veljekset tekivät tulen ja paistoivat nauriita tuhkassa. Pusseista löytyi leipää ja lihaa.
Lähde: Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä. Selkokielinen versio Pertti Rajala ja Helvi Ollikainen. Työväen Sivistysliitto 1995.