Tarinat
"Viimeinen vedessä tiskaa astiat"
Meri on kuulunut elämääni pienestä asti. Olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät ja kesälomat Turun ja Tammisaaren saaristossa yhdessä vanhempieni ja sisarteni kanssa. Lapsuuteni muistoja ovat auringon lämmittämät kalliot, veden kimallus, raikkaat tuulet ja kitukasvuiset käppyrämännyt kallioilla.
Perheeseeni kuuluivat äiti Gunbritt, isä Ben, isoveli Markus, pikkusisko Erika ja pikkuveli Jakob. Ben ei ollut oikea isäni. Äiti meni uusiin naimisiin, kun olin pieni vauva. Siten minulla on aina ollut isäpuoli, ja hän on ollut minulle kuin oikea isä.
Kesällä koko perheellä oli tapana mennä mereen uimaan heti aamulla. Aamu-uinnilta ei voinut välttyä, vaikka vesi olisi tuntunut kuinka kylmältä tahansa.
- Ylös, ulos ja uimaan. Viimeinen vedessä tiskaa aamutiskit, äiti huusi. Se sai meihin lapsiin vauhtia. Aina joku raukka jäi viimeiseksi.
- Aurinko paistaa, ja uusi ihana päivä on alkanut, äidillä oli tapana huutaa, vaikka olisi satanut kaatamalla. Hän oli sellainen, hän ei pitänyt aamu-unisista lapsista. Ei ollut puhettakaan, että olisi jääty sisään huonollakaan säällä. Ulos vain, koska oli kesä ja kaikki päivät olivat yhtä kallisarvoisia. Niitä ei saanut hukata.
Päiväsaikaan teimme kaikkea sitä, mitä lapset tekevät maalla kesäisin. Uimme, kalastimme, soudimme tai laiskottelimme. Tosin meidän perheessämme kukaan ei laiskotellut juuri koskaan. Jostain ihme syystä oli aina paljon asioita, joita piti ehdottomasti tehdä. Piti auttaa joko isää tai äitiä jossakin puuhassa.
Joskus minulla oli tapana ottaa jokin kirja tai lehti ja mennä lukemaan sitä vähän matkan päässä olevaan kallionhalkeamaan. Otin mukaan tyynyn ja joskus mehua ja keksejä. Makasin siellä, luin tai torkuin auringonpaisteessa.
Erään kerran kun makasin siellä ja nautin olostani, isä huusi minua. Hän tarvitsi apua jossakin asiassa. Ennen kuin ehdin nousta ylös ja vastata kuulin, kun äiti sanoi:
- Anna hänen olla. Kai hän voi joskus olla rauhassa ja lukea.
Isä antoi minun olla. Se tuntui hyvältä.
Illalla kaikki kävivät uimassa ja iltapesulla meressä. Joskus lämmitimme saunan. Iltaisin pelasimme korttia tai jotakin muuta peliä yhdessä. Sytytimme öljylampun, söimme äidin tekemiä voileipiä ja joimme teetä. Se oli oikein kodikasta. Jos ulkona oli myrsky tai kaatosade, tuntui vielä kodikkaammalta istua yhdessä pöydän ympärillä lämpimän takkatulen ääressä.
Lähde: Tomas von Martens: Merimies on erimies, Selkouutiset ja Lärum 1998, kääntänyt ja toimittanut Ari Sainio.