Tietoa perhelainsäädännöstä
Laissa on tarkoin määrätty, kuka saa mennä naimisiin ja kuka saa suorittaa vihkimisen. Tällä sivulla kerrotaan avioliiton solmimiseen liittyvistä asioista.
Lähteenä on käytetty pääasiallisesti Ari Sainion ja Heikki I. Ståhlbergin selkokirjaa Myötä- ja vastamäessä.
Sisällys
- Avioliitto
- Alle 18-vuotias naimisiin poikkeusluvalla
- Kihlaus
- Vihkiminen
- Avioliiton esteiden tutkiminen
- Kirkollinen vihkiminen
- Siviilivihkiminen
- Vihkimiskaava
- Avioliitto tuo vastuuta
- Omaisuus avioliitossa
- Avio-oikeus
- Avioehtosopimus
- Avioehtosopimuksen laatiminen
- Uusi parisuhdelaki
- Mitä on homoseksuaalisuus?
Avioliitto
Suomen lain mukaan avioliiton voivat solmia täysi-ikäiset eli 18 vuotta täyttäneet mies ja nainen. Avioliittoon aikovia koskee lähinnä kaksi vaatimusta:
- he eivät saa olla lähisukulaisia
- he eivät saa olla ennestään naimisissa.
Serkukset eivät lain mukaan ole lähisukulaisia, joten he voivat mennä keskenään naimisiin.
Alle 18-vuotias naimisiin poikkeusluvalla
Myös alle 18-vuotias voi eräissä tapauksissa mennä naimisiin. Tällöin hän tarvitsee poikkeusluvan. Poikkeuslupaa voi hakea esimerkiksi silloin, jos morsian odottaa lasta.
Poikkeusluvan myönsi aiemmin presidentti. Nykyään sen myöntää oikeusministeriö. Ennen päätöksen tekemistä oikeusministeriö kuulee myös alle 18-vuotiaan holhoojaa eli yleensä vanhempia.
Kihlaus
Kihlaus on lain mukaan sopimus avioliiton solmimisesta. Mies ja nainen ovat siis kihloissa, kun he ovat sopineet, että he menevät keskenään naimisiin.
Yleensä kihloissa olevat julkistavat kihlauksensa ja pitävät kihlauksen merkkinä sormusta. Kihlaus on kuitenkin täysin vapaaehtoinen ja vapaamuotoinen sopimus. Sormukset tai muut merkit eivät ole välttämättömiä.
Vihkiminen
Avioliittoon vihkiminen voi olla kirkollinen vihkiminen tai siviilivihkiminen. Molemmat avioliitot ovat yhtä päteviä. Aviopareja koskevat samat lait riippumatta siitä, kummalla tavalla heidät on vihitty.
Avioliiton esteiden tutkiminen
Ennen vihkimistä tapahtuu avioliiton esteiden tutkiminen. Sitä on anottava seurakunnasta tai kihlakunnan rekisteritoimistosta.
Tutkimuksessa selvitetään, että avioliittoon aikovilla ei ole esteitä avioliiton solmimiseen (este voi olla esimerkiksi alle 18 vuoden ikä).
Kirkollinen vihkiminen
Kirkollisen vihkimisen suorittaa evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen seurakunnan pappi. Tavallisesti vihkijä on morsiamen seurakunnan pappi.
Vaatimuksena on, että molemmat avioliittoon aikovat ovat kirkon jäseniä ja molemmat ovat käyneet rippikoulun. Jos toinen puolisoista ei kuulu kirkkoon, kirkollinen vihkiminen ei ole mahdollinen.
Vihkimisen voi myös suorittaa henkilö sellaisesta uskonnollisesta yhdyskunnasta, jolle opetusministeriö on antanut oikeuden vihkimiseen. Tällaisia yhdyskuntia ovat esimerkiksi helluntaiseurakunnat sekä Jehovan todistajien tai mormonien seurakunnat.
Siviilivihkiminen
Siviilivihkimisen suorittaa käräjäoikeuden virkamies tai henkikirjoittaja. Vihkiminen tapahtuu yleensä asianomaisen viraston tiloissa. Puhekielessä puhutaan usein "maistraatissa vihkimisestä".
Vihkimiskaava
Vihkimiskaava on lähes samanlainen sekä kirkollisessa vihkimisessä että siviilivihkimisessä.
Molempien avioliittoon aikovien on oltava läsnä vihkimistilaisuudessa. Vihkijä kysyy kummaltakin, tahtovatko he solmia keskenään avioliiton.
Kun molemmat ovat vastanneet myöntävästi "tahdon", vihkijä julistaa heidät aviopuolisoiksi. Vihkimisessä on oltava läsnä kaksi todistajaa.
Ennen vanhaan morsian otti miehensä sukunimen. Nykyään mies ja vaimo voivat pitää omat nimensä, tai kumpikin voi ottaa toisen sukunimen. Aviopuolisoilla voi myös olla yhdysnimi, jossa ensin on hänen oma sukunimensä ja toisena parin yhteinen sukunimi (esimerkiksi Virta-Lehtinen).
Perheen lapsilla voi olla kumman tahansa vanhemman sukunimi. Perheen nuoremmat lapset saavat kuitenkin saman sukunimen kuin vanhin lapsi.
Avioliitto tuo vastuuta
Avioliiton solmiminen tuo vastuuta sekä miehelle että vaimolle.
Lain mukaan aviopuolisoiden on toimittava perheen yhteisen edun mukaan. Avioliitto on siis perheen hyväksi tehtävää yhteistyötä, johon molemmat puolisot osallistuvat kykyjensä ja voimiensa mukaan.
Laissa sanotaan myös, että miehen ja naisen tulee kykyjensä mukaan ottaa osaa puolisonsa ja lastensa elatukseen.
Omaisuus avioliitossa
Puolisoiden omaisuus on yksityistä, eli kumpikin puoliso omistaa oman omaisuutensa. Puolisoilla voi tietysti olla myös yhdessä hankittua omaisuutta. Esimerkiksi asunto hankitaan usein yhdessä.
Kumpikin puoliso vastaa omista veloistaan. Toisen puolison velkoja ei voi periä toisen puolison omaisuudesta.
Avio-oikeus
Puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Avio-oikeus otetaan huomioon silloin, kun perheen omaisuus jaetaan avioeron tai kuoleman jälkeen.
Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että molemmat saavat yhtä paljon omaisuutta. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden jako tapahtuu periaatteessa seuraavasti: kummankin puolison omaisuudesta vähennetään velat, jäljelle jäävä omaisuus lasketaan yhteen ja summa jaetaan kahtia.
Näin vähemmän omistava puoliso saa siis enemmän omistavalta omaisuutta niin, että molempien osuus on yhtä suuri.
Avio-oikeus tuo myös velvollisuuksia puolisolle. Puoliso ei voi esimerkiksi myydä suurta osaa omaisuudestaan ilman toisen puolison lupaa.
Avioehtosopimus
Avio-oikeus ei koske omaisuutta, josta on tehty avioehtosopimus. Siinä sovitaan tavallisesti, että puolisolla ei ole oikeutta toisen puolison omaisuuteen. Puolisoiden omaisuus siis säilyy erillään avioeron ja puolison kuoleman jälkeen.
Aviopuolisot voivat tehdä avioehtosopimuksen ennen avioliittoa tai sen aikana. Sopimus voi koskea ennen avioliittoa ollutta omaisuutta tai sen aikana hankittua omaisuutta. Sopimus voi käsittää koko omaisuuden tai siihen voidaan merkitä vain osa omaisuudesta.
Avioehtosopimuksen laatiminen
Avioehtosopimus tehdään kirjallisena. Sopimuksen sanamuoto voi olla yksinkertaisesti seuraava:
"Me allekirjoittaneet kihlakumppanit aiomme solmia keskenämme avioliiton. Olemme sopineet, että kummallakaan meistä ei ole avio-oikeutta toisen nykyisin omistamaan tai myöhemmin saamaan omaisuuteen."
Lisäksi sopimukseen tulee päiväys, molempien puolisoiden allekirjoitukset ja kahden todistajan allekirjoitukset. Todistajat eivät saa olla sukua sopimuksen tekijöille.
Sopimusta ei säilytetä pöytälaatikossa, vaan se toimitetaan paikkakunnan käräjäoikeuteen. Vasta sen jälkeen se on pätevä.
Uusi parisuhdelaki
Uusi parisuhdelaki astui voimaan 1. maaliskuuta 2002. Lain mukaan parisuhteensa voi Suomessa virallistaa myös kaksi samaa sukupuolta olevaa 18-vuotiasta ihmistä. Osapuolet allekirjoittavat asiakirjan, jonka viranomaiset vahvistavat.
Samaa sukupuolta edustavien ihmisten parisuhteessa on monin osin samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliitossa. Heillä on siis avio-oikeus toistensa omaisuuteen. He voivat myös periä toisensa.
Mitä on homoseksuaalisuus?
Homoseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että ihminen rakastuu samaa sukupuolta olevaan henkilöön. Yleisimmin homoksi kutsutaan miestä, joka rakastuu toiseen mieheen. Lesbo on taas nainen, joka rakastuu toiseen naiseen. Homoseksuaalien määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Arvioiden mukaan heitä on Suomessa kuitenkin satojatuhansia.