Eri maitten selkolehtiä
1980- ja 1990-luvuilla syntyi selkolehtiä useisiin Euroopan maihin. Niiden syntymiseen vaikutti eri tahojen painostus, mm. vammaispuolelta ja maahanmuuttajien taustaryhmistä. Lehdillä onkin siten hieman eri kohderyhmät. Osa on suunnattu pääosin vammaisille lukijoille, osa taas tavoittelee lukijoita, joiden äidinkieli on muu kuin maan valtakieli. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin se, että ne haluavat tarjota ajankohtaista luettavaa ja tiedottaa tärkeistä asioista sellaisen lehden muodossa, jota voi käyttää myös tottumaton lukija tai henkilö, jolla on vaikeuksia lukemisen ymmärtämisessä.
Viime vuosina selkolehdet ovat muun median tavoin alkaneet julkaista lehdistä myös Internet-versioita. Toiset selkolehdet laittavat vain osan materiaalistaan Internetiin, toiset taas julkaisevat koko lehden elektronisessa muodossa.
Lehdet ovat ajoittain ottaneet toisistaan mallia, mutta osa lehdistä on muotoutunut nykyisenkaltaisiksi tuntematta kovin hyvin toisia selkolehtiä. Viime vuosina yhteydenpito useimpien lehtien välillä on kuitenkin vakiintunut. Kirjoitushetkellä vuonna 2005 ovat myös Suomen selkolehdet Selkouutiset ja LL-Bladet mukana EU:n tukemassa Grundtvig-yhteistyöhankkeessa, johon kuuluu viisi Euroopan selkolehteä sekä englantilainen Plain English Campaign -liike. Hankkeen tavoitteena on luoda yhteiset, maasta tai kielestä riippumattomat normit hyvälle selkokieliselle lehdelle.
Seuraavassa esittelemme ne Euroopan selkolehdet, joihin olemme olleet yhteydessä. Ne ovat kaikki uutis- tai ajankohtaislehtiä hieman laajemmalle lukijaryhmälle. Näiden lisäksi on olemassa selkokielisiä lehtiä, jotka on suunnattu ensisijaisesti kehitysvammaisille lukijoille ja jotka ovat sisällöltään kapeampia. Niitä emme kuitenkaan käsittele seuraavassa.
Lähde:
Virtanen, Hannu ja Österlund Maria: Selkokieliset ajankohtaislehdet. Teoksessa: Leskelä, Leealaura ja Virtanen, Hannu (toim.) Toisin sanoen – selkokielen teoriaa ja käytäntöä. Opike, 2006.