Selkokielen määritelmä
Selkokielen määritelmä on muuttunut vuosien varrella jonkin verran. Uusin määritelmä lähtee liikkeelle yleiskielen määritelmästä ja korostaa selkokielen merkitystä erityisryhmille suunnattuna kielimuotona.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus määrittelee yleiskielen seuraavalla tavalla:
Yleiskieli on kieliyhteisön eri ikä- ja ammattiryhmille yhteinen kielimuoto, joka on muotoasultaan kirjakielen normien mukaista, käyttää yleisesti tunnetuksi tiedettyä sanastoa (tai ainakin selittää käyttämänsä erikoistermit) ja on virkerakenteeltaan yksikertaista.
Yleiskieli jo sellaisenaan siis sisältää vaatimuksen yleisesti tutusta sanastosta ja yksinkertaisesta virkerakenteesta. Selkokielen tulisi tähän rinnastettuna olla vielä yksinkertaisempaa. Selkokeskus määrittelee selkokielen näin:
Selkokieli on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi mukautettua kieltä niitä ihmisiä varten, joilla on vaikeuksia lukemisessa ja ymmärtämisessä (tai molemmissa).
Selkokielen historiaa
Selkokieli-sanaa alettiin käyttää Suomessa 1980-luvun alussa. Kielitoimisto suositteli selkokirjallisuus-sanan käyttöä, ja pian alettiin puhua myös selkokielestä.
Ensimmäiset selkokirjat Suomessa julkaistiin 1980-luvun alussa. Nykyisin kirjoja ilmestyy opetusministeriön tuella noin kymmenen vuodessa.
Selkouutiset alkoi ilmestyä vuonna 1990. Aloite lehden perustamiseen tuli järjestöjen yhteisestä selkotyöryhmästä. Asiaa käsiteltiin eduskunnassa, ja kansanedustajat olivat sitä mieltä, että Suomeen tarvitaan helppolukuinen ajankohtaislehti. Kehitysvammaliitto on ollut alusta lähtien lehden julkaisija.
Selkokielinen ajankohtaislehti ei voi ilmestyä ilman yhteiskunnan tukea. Nykyisin Selkouutiset ja sen ruotsinkielinen vastine LL-Bladet saavat rahallista tukea Raha-automaattiyhdistykseltä. LL-Bladetin toinen julkaisija Kehitysvammaliiton ohella on ruotsinkielinen järjestö FDUV.
Ennen Selkouutisia vastaavia lehtiä ilmestyi jo joissakin muissa maissa. Selkouutiset on alusta lähtien osallistunut lehtien väliseen yhteistyöhön.