Eleilmaisu ja olemuskieli viestinnässä

kaksi miestä virnistävät toisilleen

Yhdessä olemiseen ja kokemiseen ei tarvita sanoja. Kuva: Pekka Elomaa.

Eleet ja kehonkieli ovat luonnollinen osa ihmisten välistä kanssakäymistä. Osa eleistä ja kehonkielestä on tiedostamatonta ja osa tietoista käyttäytymistä.

Eleitä ja kosketusta voidaan hyödyntää tarkoituksellisesti myös puhetta korvaavassa kommunikaatiossa:

  • esittävillä eleillä voi korvata tai havainnollistaa sanallista viestintää
  • olemuskielestä voi tulla kommunikointikeino vaikeimmin puhevammaiselle henkilölle
  • tietoiseen kosketukseen perustuvaa kommunikaatiota käytetään kuurosokeiden henkilöiden kanssa.

Eleillä voi korvata sanoja

mies haukottelee ja raapii niskaa mies haukottelee ja pitää kättä suunsa edessä nainen haukottelee käsi suun edessä ja silmät kiinni

Eleet voivat olla tahattomia, mutta niitä voidaan myös tarkoituksellisesti liioitella.

Eleillä voidaan täydentää ja havainnollistaa puhetta. Niillä voidaan kuvailla ja esittää asioita sanattomasti, pantomiimi on siitä hyvä esimerkki.

Eleet ovat useimmille tuttuja, ja niitä on opittu tulkitsemaan eri tilanteissa. Siksi niiden käyttö kommunikaatiossa on luontevaa ja usein nopeampaa kuin sanallinen viestintä.

Eleiden hyödyntämiseen perustuu myös viestintä viittomilla.

Olemuskieli vaikeimmin puhevammaisen henkilön kommunikaatiossa

Tunnetilat, kipu ja keholliset tuntemukset sekä reaktiot ympäristön tapahtumiin välittyvät yleensä ihmisen olemuksesta ja toiminnasta, olemuskielestä. Olemuskieli on usein vaikeimmin puhevammaisen henkilön ainoa tapa viestiä. 

Olemuskielen tulkinta edellyttää vuorovaikutuskumppanilta erityistä herkkyyttä ja harjaantumista, sillä kehossa tapahtuvat muutokset voivat olla hyvin hienovaraisia ja yksilöllisiä. Kun olemuskielisiin viesteihin aletaan vastata toistuvasti ja samalla tavalla, ilmaisuista voi kehittyä keino tietoiseen kommunikaatioon.

Tietoa olemuskielestä vaikeimmin kehitysvammaisen henkilön kanssa

Tietoinen kosketus - sosiaalishaptinen kommunikaatio

Riitta Lahtisen ja Russ Palmerin kehittämä sosiaalishaptinen kommunikaatio perustuu kosketuksen tietoiseen käyttöön viestinnässä. Se on kehitetty alunperin kuurosokeiden kommunikaatioon.

Sosiaalishaptinen kommunikaatio tapahtuu haptiisien eli kosketuksella annettavien viestien välityksellä. Viestintä voi tapahtua piirtämällä tai liikkeiden avulla.

Haptiiseilla voidaan viestiä tunnetiloja, kasvojen ilmeitä ja käyttäytymistä sekä kuvailla ympäristöä ja kohteita tai etäisyyksiä ja suuntia. Omat haptiisit on kehitetty myös sosiaalisiin pikaviesteihin.

Sosiaalishaptista kommunikaatiota on kokeiltu myös liikuntavammaisten lasten kanssa (Savolainen 2011). Kokemusten mukaan koskettaminen lisää vuorovaikutuksen laatua ja vahvistaa sosiaalisia suhteita sekä tunteiden tiedostamista ja ilmaisua. Se toimii myös puhetta täydentävien muiden keinojen rinnalla.

Lisätietoa tietoisesta kosketuksesta:

Haptiisit ja sosiaaliset pikaviestit (Kuurosokeat ry)

Haptiisit ja hapteemit: tapaustutkimus kuurosokean henkilön kosketukseen perustuvan kommunikaation kehityksestä (Helsingin yliopisto, Riitta Lahtisen väitöskirja)

Kommunikointia koskettamalla (Tikonen 2/2008)

Riitta Lahtisen verkkosivut

Savolainen, I. (2011). Kosketus tuo laatua kommunikointiin. Kirjassa Huuhtanen, K. Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointimenetelmät Suomessa. Kehitysvammaliitto, Helsinki.