Kansallinen lainsäädäntö

Suomessa ihmisoikeudet on kirjattu perustuslakiin.

Ihmisoikeudet ovat maailmanlaajuisia oikeuksia, jotka on kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin ja joiden toteuttamiseen Suomi on sitoutunut. Suomessa ihmisoikeudet on kirjattu perustuslakiin, joka takaa kaikille kansalaisille samat perusoikeudet ja yhdenvertaisuuden. Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien turvaaminen on julkisen vallan tehtävä. Tarkemmin oikeudet ja velvoitteet määräytyvät muun lainsäädännön, esimerkiksi vammaispalvelulain kautta.

Suomen perustuslailla (11.6.1999/731) säädetään jokaisen perusoikeuksista. Perustuslain yhdenvertaisuutta ja syrjinnänkieltoa koskevan 6 §:n mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan muun muassa iän, sukupuolen, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn vuoksi. Suomen perustuslailla säädetään lisäksi jokaisen oikeudesta sanavapauteen (12 §), jokaisella on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tämä ilmaisun vapaus ei rajoitu tiettyhin ilmaisun keinoihin, vaan myös puhe- ja kirjoitustaidottomilla ihmisillä on samat oikeudet muiden ihmisten kanssa. Perustuslain 17 § velvoittaakin, että vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.

Yhdenvertaisuuslaissa (20.1.2004/21) kielletään syrjintä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (6 §). Lisäksi yhdenvertaisuuslaissa säädetään, että yhdenvertaisuuden edistämiseksi työn teettäjän tai koulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin vammaisen henkilön työhön tai koulutukseen pääsemiseksi, työssä selviämiseksi ja työuralla etenemiseksi (5 §).

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (Vammaispalvelulaki) (3.4.1987/380) edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäisee ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia esteitä. Vammaispalvelulailla tuetaan vammaisten henkilöiden tarvitseminen yksilöllisten ratkaisujen löytymistä ja yhdenvertaisuutta. Lain mukaisia palveluita ja tukitoimia järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluita tai tukitoimia muun lain nojalla.

Laissa kehitysvammaisten erityishuollosta (Kehitysvammalaki) (23.6.1977/519) säädetään erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluksia. Erityishuollon tarkoituksena on edistää henkilön suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, hänen omintakeista toimeentuloaan ja sopeutumistaan yhteiskuntaan sekä turvata hänen tarvitsemansa hoito ja muu huolenpito.

Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta (19.2.2010/133) edistää vammaisen henkilön mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Laissa säädetään vammaisen henkilön oikeudesta Kansaeläkelaitoksen järjestämään tulkkauspalveluun. Oikeus tulkkauspalveluun on henkilöllä, jolla on kuulonäkövamma, kuulovamma tai puhevamma ja joka vammansa vuoksi tarvitsee tulkkausta työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen. Lisäksi edellytyksenä on, että henkilö kykenee ilmaisemaan omaa tahtoaan tulkkauksen avulla ja hänellä on käytössään jokin toimiva kommunikointikeino. Lain mukaista tulkkauspalvelua järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittävää ja hänelle sopivaa tulkkausta muun lain nojalla.

Hallintolain (6.6.2003/434) 26 §:ssä säädetään viranomaisen velvollisuudesta järjestää tulkitseminen ja kääntäminen viranomaisen aloitteesta tulleessa asiassa, jos viittomakieltä käyttävä asianosainen ei osaa viranomaisessa käytettävää kieltä tai jos asianosainen ei vammaisuuden tai sairauden perusteella voi tulla ymmärretyksi. Asian selvittämiseksi tai asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi viranomainen voi huolehtia tulkitsemisesta ja kääntämisestä muussakin kuin edellä mainitussa tapauksessa.

Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista(22.9.2000/812) edistetään sosiaalihuollon asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun muun muassa huomioimalla asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet (4.2 §). Laissa asetetaan sosiaalihuollon henkilöstölle velvollisuus selvittää asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset, joilla on merkitystä hänen asiassaan. Selvitys on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen. Jos sosiaalihuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää kieltä taikka asiakas ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta (5 §). Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Asiakkaalle on lisäksi annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen (8 §).

Suomessa on parhaillaan käynnissä laaja vammaislakien, -politiikan ja -palveluiden uudistus, jonka tavoitteena lisätä vammaisten ihmisten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta omassa päätöksenteossa ja käytännön toimissa.

Lue lisää vammaislakien uudistuksesta.

Tutustu lakeihin

Lisää aiheesta

Lainsäädäntö Vammaispalvelujen käsikirjassa (www.vammaispalvelujenkasikirja.fi)

Sivu päivitetty 12.7.2012