Kerronta avainsanoilla tai lauseenomaisesti

Kerronta kuvien avulla on rajallisempaa ja epätarkempaa kuin kerronta kieliopillisen kielen avulla eli puhuen, kirjoittaen, blisskielellä tai viittomakielellä. Kuvien avulla voi kuitenkin välittää viestejä ja helpottaa sanallisten viestien ymmärtämistä, vaikka puhevammaan liittyisi suuria kielellisiä vaikeuksia.

Ilmaisun tuottaminen yksittäisillä avainsanoilla ja avainkuvilla on yleensä huomattavasti helpompaa ja nopeampaa puhevammaiselle henkilölle, mutta viestien vastaanottajalta se edellyttää enemmän tulkintaa ja tarkentavia kysymyksiä.

Lauseenomainen kerronta auttaa viestinvastaanottajaa, koska sanajärjestys määrittää sisällöstä kuka-tekee-mitä ja mahdollisesti myös missä ja milloin. Lauseenomainen kerronta edellyttää kuitenkin, että kertoja tuntee lauserakenteen ja että kuvien järjestys muuttaa viestin sisältöä.

Riippumatta siitä, tapahtuuko viestintä yksittäisillä avainsanoilla vai lauseenomaisesti, viestin vastaanottajan täytyy osata tulkita viestit oikein. Tulkinta edellyttää tarkentavia kysymyksiä ja sen varmistamista, että viestin perussisältö ei muutu.

Viestin vastaanottajan täytyy myös odottaa ja antaa tilaa verkkaisemmallekin kerronnalle, jotta keskustelu voi edetä mahdollisimman tasapuolisesti ja vastavuoroisesti.

Keskustelukumppani tulkitsee ilmaisut, mutta ei vaikuta kerronnan sisältöön.

Lisätietoa keskustelukumppanin osuudesta viestinnässä

Ilmaisu yksittäisillä avainsanoilla

näkymä avainsanoilla ilmaisusta kommunikointikansiossa, avainsanat matkustaa, kesä

Avainsanoilla tuotetun viestin "matkustaakesä" tulkinta edellyttää keskustelukumppanilta tarkentavia kysymyksiä kuten "kuka matkustaa?", "minne matkustaa?".

Avainsanoilla ilmaistaan viestistä ne sanat, jotka ovat viestin sisällön kannalta keskeisiä. Avainsana voi viitata tekemiseen (verbi), tekijään (subjekti), aikaan tai paikkaan.

Kun puhevammainen henkilö viestii avainsanoilla, keskustelukumppanin tehtävänä on esittää tarkentavia kysymyksiä. Avainsanoilla tuotetussa viestinnässä tarkentavia kysymyksiä ovat yleensä seuraavat.

  1. Kuka tekee?
  2. Mitä tekee?
  3. Mihin tekeminen liittyy tai missä se tapahtuu?
  4. Milloin tekeminen tapahtuu?

Suurin osa kuvien avulla kommunikoivista henkilöistä ilmaisee asiat avainsanoilla ja käyttää niin sanottuja avainsanakansioita.

Avainsanoihin perustuu yleensä myös viestintä tukiviittomilla.

Ilmaisu monisanaisesti tai lauseenomaisesti

näkymä laajasta kommunikointikansiosta

Lausetasoisen viestin sisältö kuvilla: minä – matkustaa – loma – Lappi.

Sana sanalta lauseen tuottaminen kuvilla ja kansion avulla on kertojan kannalta vaativaa. Lauseenomainen kerronta kuvilla edellyttää kielellisiä taitoja kuten sanajärjestyksen ja muiden kieliopillisten taitojen hallintaa.

Kun ilmaisu tapahtuu lausetasoisesti kuvilla, keskustelukumppanin rooli viestinnän onnistumisen kannalta on vähäisempi, erityisesti jos kertoja on tottunut kommunikointikansion käyttäjä. 

Kun henkilö tuottaa monisanaisia ja lauseenomaisia viestejä kuvilla, kumppanin tehtävänä on toistaa osoitettujen kuvien merkitykset ääneen ja sillä tavoin varmistaa viestin ymmärtäminen oikein.

Videossa havainnollistetaan lauseen muodostamista irtokuvilla.

Älä unohda sanatonta viestintää!

Samoin kuin puheessa myös puhetta korvaavassa kommunikoinnissa käytetään sanallisen ilmaisun lisäksi sanatonta viestintää: eleitä, ilmeitä ja toimintaa.

Sanattomat viestit ovat spontaaneja, nopeita ilmaisuja, jotka lisäävät kommunikoinnin sujuvuutta. Siksi niiden käyttöä on syytä korostaa myös apuvälineen käytön rinnalla.

Esimerkiksi kuulumisista kysyttäessä välittömin vastaus kerrotaan ilmeellä. Sanallinen ilmaisu tuotetaan vasta sen jälkeen.

Apuvälineellä ilmaisu vaatii lähes aina ponnistelua. Jo apuvälineen käytön harjoittelussa kannattaa panostaa nimenomaan sellaisten asioiden kerrontaan, joita ei voi tuottaa sanattomilla ilmaisukeinoilla.

Asiantuntijana puheterapeutti Kaisa Laine Kehitysvammaliiton Tikoteekistä

Lisää aiheesta 

Tietosuojaseloste