Kommunikoinnin kehittyminen
Varhaisesta vuorovaikutuksesta kommunikointiin
Kommunikointi kehittyy vuorovaikutuksessa. Ennen kuin esimerkiksi lapsi voi alkaa kommunikoida aloitteellisesti ja aktiivisesti, hän tarvitsee runsaasti kokemuksia siitä, että on mukavaa ja hyödyllistä olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Lapsen varhaiset, syntymästä lähtien kertyvät vuorovaikutuskokemukset luovat myöhemmän kommunikoinnin ja kielen kehityksen perustan. Ne ovat olennaisen tärkeitä sekä normaalisti kehittyville lapsille että sellaisille lapsille, joilla on erityisiä kehityksen riskitekijöitä.
Kun aikuiset ovat tiiviissä kontaktissa lapsen kanssa, he tunnistavat yleensä vaistomaisesti, millaista tukea lapsi tarvitsee. He luovat omalla toiminnallaan nämä tarpeelliset kommunikoinnin tukirakenteet. Onnistumisen kokemusten kautta lapsi oppii vähitellen hallitsemaan toiminnot itsenäisesti, ja edessä ovat taas uudet oppimisen haasteet. Näin kommunikointi kehittyy yhteisten, jaettujen keinojen käytön avulla yhä monipuolisemmaksi. Lapsi kasvaa vuorovaikutuskokemustensa ja oppimisensa avulla yhteisönsä itsenäiseksi jäseneksi.
Kun lasta taitavampi kumppani tulkitsee lapsen toimintaa ja vastaa siihen johdonmukaisesti molemmille osapuolille tärkeissä ja motivoivissa tilanteissa, lapsi tulee vähitellen yhä tietoisemmaksi omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja omasta roolistaan. Hiukan alle vuoden iässä lapsi oppii jakamaan huomionsa kohteen tietoisesti toisen ihmisen kanssa. Hän alkaa tarkistaa katseellaan, kiinnittääkö toinen huomionsa samaan asiaan kuin hänkin. Hän alkaa näyttää ja osoittaa asioita, esineitä, tekemisiä toiselle ihmiselle. Tässä vaiheessa voidaan sanoa, että varhainen vuorovaikutus on kehittymässä tietoiseksi kommunikoinniksi.
Kielen merkitysten oppiminen
Kielen merkitysten oppimisen kannalta tärkeitä ovat lapsen ja aikuisen yhteiset toiminnan tilanteet, joissa molemmat ovat kiinnittäneet huomionsa samaan kohteeseen. Tällaisessa tilanteessa aikuinen tyypillisesti nimeää niitä esineitä, ihmisiä ja toimintoja, joihin hän huomaa lapsen kulloinkin kohdistavan huomionsa. Näin lapsi oppii, että eri sanoilla voidaan viitata erilaisiin kohteisiin ja että sanoilla on eri ihmisille sama merkitys.
Aluksi lapsen oman, kehittyvän kielen sanojen merkitykset voivat olla hiukan erilaisia kuin aikuisilla. Tämä johtuu paitsi siitä, että hänen sanavarastonsa ja muu kielensä on vielä suppea, myös siitä, että hän jäsentää ympäröivän maailman eri tavalla kuin aikuiset. Käsitteiden rajat voivat olla laajemmat tai suppeammat, tai lapsi voi aikuisten mielestä käyttää kokonaan "vääriä" sanoja. Kielenkäyttökokemusten myötä sanojen merkitykset kuitenkin vähitellen tarkentuvat ja alkavat yhä enemmän vastata aikuisten käyttämän kielen merkityksiä.
Kielen ja puheen kehitys
Lapset tuntuvat omaksuvan vuorovaikutustaitonsa ja kommunikoivan kielen lähes itsestään, vaikka kommunikoinnin, kielen ja puheen kehityksessä on myös melko suuria yksilöllisiä eroja. Suurin osa lapsista alkaa ymmärtää tuttuihin tilanteisiin liittyvää puhetta alle vuoden ikäisenä, sanoo ensimmäiset sanansa noin vuoden ikäisenä ja alkaa yhdistellä sanoja puolentoista, kahden vuoden iässä.
Muutamaa vuotta myöhemmin lapsen käyttämä kieli muistuttaa jo suurelta osaltaan ympäristön aikuisten kieltä, vaikka puheessa onkin vielä jonkin verran lapsenomaisia piirteitä. Viimeisetkin puheen kehitykselliset poikkeavuudet aikuisten puheeseen verrattuna katoavat yleensä kouluikään mennessä.
Kielen nopea kehitys siis tasaantuu ensimmäisten ikävuosien jälkeen, mutta se jatkuu kuitenkin pitkälle nuoruuteen. Itse asiassa kieli kehittyy ihmisen koko elinajan. Uudet kokemukset edellyttävät uusia sanoja ja ilmauksia, ja jokainen uusi kommunikointikokemus muokkaa ja rikastuttaa ihmisen kieltä.
Lähteenä on käytetty professori, puheterapeutti Kaisa Launosen kirjoittamaa artikkelia kommunikoinnista, joka on aiemmin julkaistu Papunetin sivuilla.
