Mahtava flow

Kuva Olavi Hietaharjusta

Me Itse ry:n puheenjohtaja Olavi Hietaharju löysi puhetulkki Eeva Lammelan avulla uudenlaista varmuutta julkisiin esiintymisiin ja vuorovaikutukseen. Ensimmäisenä hän valloitti Pariisin.

"Sain paljon välitaputuksia ja moni tuli kädestä pitäen onnittelemaan hienosta puheesta. Kyllä sen itse tuntee sisällään, kun menee hyvin", muistelee Me Itse ry:n puheenjohtaja Olavi Hietaharju marraskuista puheenvuoroaan kansainvälisessä konferenssissa Pariisissa.

Hän kertoi omasta elämästään Journey Towards Belonging -konferenssissa, jossa tehdään otsikon mukaisesti matkaa osallisuuteen. EU:n rahoittamassa projektissa pyritään jakamaan hyviä käytäntöjä kehitysvammaisten ihmisten tukemiseksi elämän muutosvaiheessa.

Olavi Hietaharjulle Pariisin matka oli Suuri Seikkailu. Kerran hän meinasi juuttua metron ovien väliin, mutta jos pintakolhuja ei lasketa, aivan kaikki onnistui.

"Mietin aina puheitani jälkeenpäin ja yleensä löydän korjattavaa: sanon jotain väärin tai alan änkyttää, kun jännittää. Nyt en löydä yhtään heikkoa kohtaa. Enkä jännittänyt. Olin oma itseni, Olavi."

Hänen vierellään seisoi koko ajan puhetulkki Eeva Lammela, jonka kanssa esitys myös valmisteltiin yhdessä. Uudenlainen apu on auttanut Olavi Hietaharjua niin paljon, että hän toivoo esimerkin rohkaisevan muitakin hakemaan tulkkauspalvelua Kelalta.

Ei-sana puuttui

Eeva Lammelan asiakkaat ovat pääasiassa afaatikkoja, mutta yhä useammin myös kehitys- ja cp-vammaisia. Yhteistyö Olavi Hietaharjun kanssa alkoi, kun Eeva tapasi Olavin toimiessaan toisen henkilön tulkkina ja huomasi, että Olavi hyötyisi puhetulkista merkittävästi. Mies ei aikanaan saanut mahdollisuutta oppia luku- ja kirjoitustaitoa, ja hänellä on myös lievä puhevika.

"Koska Olavilla ei ole omaisia, ehdotin että Me Itse hakisi hänelle puhetulkkia Kelalta", Eeva kertoo.

Kun Kelan ensimmäinen vastaus putosi Olavin postiluukusta, hän tulkitsi paperin hylkykirjeeksi. Sitten hänelle kerrottiin, että Kela pyytää lisätietoja. "Pelästyin ja luulin että joudun taas johonkin laitokseen tutkittavaksi."

Kun Eeva auttoi tulkitsemaan, anomukseen hankittiin tarvittavat, täysin vaarattomat täydennykset: puheterapeutin ja lääkärin lausunnot. Syksyllä Olavi sai kiivaasti odottamansa vastauskuoren.

"Avasin sen ja etsin ei-sanaa. En löytänyt ja meinasin kattoon hypätä."

Numerot ovat hänelle helpompia kuin kirjaimet, joten hän tiesi heti, että loppuvuodeksi oli myönnetty mahtavat 180 tuntia puhetulkin palveluita.

Moni Olavin kaltainen ei tiedä, että voisi hakea tulkkia. Omainenkaan ei tule sitä ajatelleeksi, koska tuntee itse olevansa läheisensä tärkein tulkki.

"Mutta täytyy muistaa, että ulkopuolinen apu tukee omaan elämään itsenäistymistä. Omaiset ovat kertoneet tulkkipalvelun helpottaneen kaikkien elämää, kun puhevammaisen elämänlaatu ja itseluottamus paranevat. Omaiselle on henkinen helpotus, kun hän ei enää ole ainoa, joka ymmärtää", Eeva Lammela muistuttaa.

Minun tarinani

Pariisin esityksen otsikko oli Laitosasumisesta omaan kotiin. Valmistelu alkoi niin, että Kehitysvammaisten Palvelusäätiön projektityöntekijä Maisa Kosola haastatteli Olavia, ja Eeva kirjasi kaiken ylös.

"Kerroin paljon asioita ja valitsimme myöhemmin tärkeimmät yhdessä Eevan kanssa", kertoo Olavi.

Käsikynkkä-projektin koulutettuna puhujana Olavi tiesi, että hyvässä tarinassa on alku ja loppu. Niinpä he tekivät esityksestä matkan lapsuudesta nykyhetkeen. Olavi sijoitteli matkan varrelle Eevan ehdottamia Aku Ankan tunnekuvia, jotka auttoivat muistamaan ja kuljettamaan tarinaa.

Kertomuksen avaa alakuloinen pieni ankka. Seitsemänvuotias poika muuttaa lapsuudenkodistaan laitokseen, Toivola-kotiin. Hän tuntee itsensä yksinäiseksi ja pelkää rangaistuksia. Ihme tapahtuu, kun poika on 17-vuotias: isosisko hakee hänet asumaan maalle perheensä kanssa. Ankka on iloinen ja toimelias, mutta synkistyy taas, kun nuori mies muuttaa asuntolaan, joka ei tunnu kodilta.

Kun mies muuttaa ensimmäiseen omaan kotiinsa 30-vuotiaana, hätääntynyt ankka on hukkumaisillaan rahamereen. Siltä oman talouden opettelu tuntui ensi alkuun. Vuosien varrella ilme kirkastuu. Mies oppii pitämään huolen kodistaan, säästämäänkin. Viime kesänä hän teki unelmiensa matkan ja ajeli mopolla 1800 kilometriä pitkin Lappia.

Omassa kodissa tärkeintä on vapaus. Siellä kylläinen ankka saa syödä ja juoda, mitä haluaa. Mutta Olaville vapaus tarkoittaa myös vastuuta, huolenpitoa ja hyviä, terveellisiä valintoja.

"Asun maailman ihanimmassa kodissa, jossa on olohuone, pieni keittiö ja makuuhuone, jonne vain minulla on asiaa", Olavi lisää.

Hyvin rakennettuun puherunkoon voi turvallisesti lisäillä mieleen tulevia ajatuksia. Niin Olavi teki Pariisissakin. Puheen taustalla pyöri Eevan englanniksi kääntämä diaesitys. Suomenkielisestä paperiversiosta seurattiin keltaisella merkittyjä vihjesanoja.

Eeva oli etukäteen kysynyt Olavilta, että mitä tehdään, jos mieli alkaa vaeltaa. Yhden lisävaaran aiheuttivat simultaanitulkkausten tuottamat pitkät tauot. Olavi oli ehdottanut nilkkaan potkaisemista, mutta työpari päätyi siihen, että Eeva laittaisi käden kuvan päälle merkiksi siitä, että tämä on puhuttu jo.

Tekniikka auttaa

Pitkien välimatkojen vuoksi Pariisin esitystä valmisteltiin osittain etätyönä. Olavi käytti iPhone-työpuhelintaan kotonaan Rantsilassa, Oulun lähellä, ja paikallinen puhevammaisten tulkki Olavin omaa, tavallista puhelinta. Eeva pysyi linjoilla Tampereella.

Omenapuhelimesta on ollut Olaville suuri apu muutenkin. Matkustaminen helpottuu, kun Me Itsen toimistolta lähetetään junaliput suoraan puhelimeen. Merkkikielellä ja numeroilla rakennettu kalenteri muistutuksineen auttaa hahmottamaan aikaa. Kerran Olavi on jopa osallistunut kokoukseen puhelimen skypeyhteyden kautta.

Eevan kanssa on tarkoitus opetella myös mikropuheen käyttöä, jolloin Olavi pystyisi myös kuuntelemaan tekstiviestit itse.

Tulevaisuudessa Olavi ei ole vain Eevasta riippuvainen, sillä Eeva perehdyttää puhetulkkien rinkiin vahvistukset Tampereelle, Ouluun ja Kotkaan.

Edustaessaan Me Itseä Olavi Hietaharju on oppinut, että jokaisen pitää löytää julkisiin esiintymisiin oma tyylinsä. Hän itse keskittyy vetäytymällä ennen esitystä omiin oloihinsa ja silloin hän sanoo muille, että nyt pois. Hyvä puhetulkki tukee asiakkaan tapoja ja tyyliä.

Kokoustilanteissa tulkki kääntää Olaville muiden puheiden tärkeimmät kohdat selkokielelle. Ennen loppupuheenvuoroaan Olavi voi pyytää tauon ja käydä puhetulkin kanssa läpi pääasiat. "Ennen piti muistaa ja pinnistellä kauheasti. Nyt on turvallista", Olavi kiteyttää.

Eevan mielestä Olavin vahvuus on se, että hän puhuu paljon ja mielellään. Haaste on tiivistämisessä ja johdonmukaisuudessa. Joskus Olavi itsekin huomaa juuttuvansa, ja silloin hän sanoo Eevalle: auta minua.

"Varsinkaan väsyneenä Olavi-merkkinen tietokone ei aina toimi", sanoo Olavi.

Jokainen ihminen

Viimeisenä iltana Pariisissa Eeva Lammelan hotellihuoneen ovelta kuului koputus. Olavi Hietaharju halusi antaa puhetulkilleen pienen Eiffel-torni-avaimenperän kiitokseksi kaikesta.

"Kun tuli niin hieno flow!"

Pariisin puheen loppuhuipennukseksi Olavi korosti, ettei ole mistään katkera. Toivola-kodissakin hän sentään oppi hiihtämään ja sai kavereita. Menneitä on turha murehtia, pitää aina katsoa aina eteenpäin. En vieläkään osaa lukea, ja puheestani voi olla vaikea saada selvää, mutta puhetulkin avulla minä pärjään hyvin, mies sanoi kansainväliselle yleisölleen.

"Sitten villiinnyin, en voi luonnolleni mitään. Siteerasin Veikko Lavia ja sanoin, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Englanniksi tulkannut Eino Matsi lauloi laulua yleisön vaatimuksesta ja kaikki taputtivat."


Teksti: Merja Määttänen
Kuva: Laura Kotila

Teksti on julkaistu alun perin Tukiviesti-lehden numerossa 1/2013.

Lisää aiheesta 

Tietosuojaseloste