Miten kommunikointi ja kieli kehittyvät?

Lapsi oppii kommunikoinnin ja kielen arjen tilanteissa. Video lapsen ja vanhemman välisestä kanssakäymisestä.

Kommunikointi on esimerkiksi ajatusten, tunteiden, aikeiden, odotusten, mielipiteiden, havaintojen ja kokemusten välittymistä ihmisten kesken.

Kommunikointi perustuu vuorovaikutukseen ja se tapahtuu yhteisen kielen avulla. Yhteinen kieli on yleensä puhe, mutta se voi olla myös puhetta korvaava keino kuten viittomat, kuvat, esineet tai blisskieli.

Merkittävä osa ihmisten välisestä viestinnästä tapahtuu aina sanattomasti. Erityisesti tunnetilat välittyvät ensisijaisesti eleiden, ilmeiden, hengityksen rytmin, kehon asentojen ym. kautta.

Kieli ilmaisun välineenä

Puhuttu ja kirjoitettu kieli mahdollistaa rajattomat mahdollisuudet ilmaista niin konkreettisia kuin abstrakteja asioita. Kielen avulla voi välittää tietoa myös asioista, jotka eivät ole tilanteessa läsnä. Kieli on paitsi kerronnan myös ajattelun ja mieleenpainamisen väline.

Kielen avulla voi muistella menneitä ja suunnitella tulevaa, käsitellä tunteita, kysyä ja vastata, pyytää ja vaatia, myöntää, kieltää ja vastustaa, kertoa ja kuvitella, valehdella tai hassutella.

Kehittyvä lapsi oppii kielen sekä viestinnän erilaiset käyttötarkoitukset kommunikoidessaan eri ihmisten kanssa ja erilaisissa tilanteissa. Kommunikointitaidot jatkavat kehittymistään läpi elämän.

Kielen ja puheen kehitys

kuvassa portaat, joissa nimetään kommunikaation kehitysvaiheet

Kommunikointi kehittyy vaiheittain. Kuva suurenee klikkaamalla.

Lapset tuntuvat omaksuvan kommunikoinnin perustan ja kielen lähes itsestään, vaikka kehityksessä onkin melko suuria yksilöllisiä eroja.

Suurin osa lapsista alkaa ymmärtää tuttuihin tilanteisiin liittyvää puhetta alle vuoden ikäisenä ja sanoo ensimmäiset sanansa noin vuoden ikäisenä. Useimmat lapset alkavat yhdistellä sanoja puolentoista, kahden vuoden iässä.

Muutamaa vuotta myöhemmin lapsen kieli alkaa muistuttaa suurelta osin ympäristön aikuisten kieltä siitä huolimatta, että siinä on vielä jonkin verran lapsenomaisia piirteitä. Viimeisetkin puheen kehitykselliset poikkeavuudet aikuisten puheeseen verrattuna katoavat yleensä kouluikään mennessä. Kielen nopea kehitys siis tasaantuu ensimmäisten ikävuosien jälkeen, mutta se jatkuu kuitenkin pitkälle nuoruuteen.

Itse asiassa kieli kehittyy ihmisen koko elinajan. Uudet kokemukset edellyttävät uusia sanoja ja ilmauksia, ja jokainen uusi kommunikointikokemus muokkaa ja rikastuttaa ihmisen kieltä. 

Varhaiset vuorovaikutuskokemukset

Vauva tarvitsee syntymästään asti runsaasti kokemuksia siitä, että on mukavaa ja hyödyllistä olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Nämä syntymästä lähtien kertyvät vuorovaikutuskokemukset luovat myöhemmän kommunikoinnin ja kielen kehityksen perustan. Ne ovat olennaisen tärkeitä sekä normaalisti kehittyville lapsille että sellaisille lapsille, joilla on erityisiä kehityksen riskitekijöitä.

Kun aikuiset ovat tiiviissä kontaktissa vauva kanssa, he tunnistavat yleensä vaistomaisesti, millaista kanssakäymistä hän tarvitsee ja toimivat sen mukaan. Vanhemmat luovat omalla toiminnallaan kehitykselle tarpeelliset tukirakenteet, jotka vahvistavat kommunikoinnin perustaa.

Kun kanssakäyminen lapsen ja vanhemman välillä toimii, lapsi oppii

  • nauttimaan yhdessäolosta ja olemaan lähellä muita ihmisiä
  • suuntaamaan huomionsa toiseen ihmiseen ja olemaan läsnä
  • keskittymään ja olemaan tarkkaavainen
  • toimimaan yhdessä
  • vuorottelemaan eli ottamaan ja antamaan vuoroja
  • säätelemään ja kontrolloimaan omaa aktiivisuustasoaan
  • käyttämään ja ymmärtämään katsekontaktia
  • käyttämään ja ymmärtämään ilmeitä
  • käyttämään ja ymmärtämään fyysistä kontaktia
  • käyttämään ja ymmärtämään olemuskieltä ja muuta sanatonta viestintää
  • ääntelemään ja käyttämään ääntelyä, sanoja ja puhetta merkityksellisesti
  • ilmaisemaan ja ymmärtämään tunteita.
    Lähde: Nind & Hewett (2011)

Kun kommunikoinnin perusta on rakentunut vahvaksi, lapsi alkaa opetella uusia taitoja kuten sanojen ja kielen käyttämistä ja ymmärtämistä.

Varhaiset vuorovaikutuskokemukset

Kielen merkitysten oppiminen

Lapsen ja aikuisen yhteiset toiminnan tilanteet ovat tärkeitä kielen merkitysten oppimisen kannalta. Tilanteet, joissa molemmat ovat saman asian äärellä, katsovat tai tutkivat samaa esinettä tai asiaa. Tällaisessa tilanteessa aikuinen tyypillisesti alkaa nimetä asioita, ihmisiä ja tekemisiä, joihin hän huomaa lapsen kiinnittävän huomionsa. 

Näin lapsi oppii, että eri sanoilla voidaan viitata erilaisiin kohteisiin ja että sanoilla on eri ihmisille sama merkitys.

Aluksi lapsen omassa kehittyvässä kielessä sanojen merkitykset voivat olla hiukan erilaisia kuin aikuisilla. Tämä johtuu paitsi suppeammasta sanavarastosta myös siitä, että hän jäsentää ympäröivää maailmaa eri tavalla kuin aikuiset. Käsitteiden rajat voivat olla toisaalta laajemmat ja toisaalta suppeammat. Tai lapsi voi aikuisten mielestä käyttää kokonaan "vääriä" sanoja. Sanojen merkitykset alkavat kuitenkin vähitellen tarkentua ja vastata yhä enemmän aikuisen kielen merkityksiä.

Yhteisen kielen ei tarvitse olla puhuttu kieli

Vuorovaikutuksen toimivuus ei siis välttämättä perustu aina puhutun tai kirjoitetun kielen käyttöön. Kommunikoinnissa on olennaista se, että osapuolet käyttävät sellaista ilmaisukeinoa, jonka molemmat osaavat.

Kun yhteinen kieli puuttuu

Asiantuntijana puheterapeutit Kaisa Laine ja Kaisa Martikainen, Kehitysvammaliiton Tikoteekki

Kirjallisuutta ja oppaita

Nind, M. & Hewett, D. (2011). Voimauttava vuorovaikutus. Opas toimintatavan käyttöön. Helsinki, Kehitysvammaliitto.

Opas vuorovaikutukseen ja kielenkehityksen alkuvaiheisiin

Näkömonivammaisuus ja vuorovaikutus