Riitta Piirainen (2004)
Downin syndrooma -lapsen varhaisen vuorovaikutuksen kehittyminen sekä lapsen isän käyttäytyminen vuorovaikutustilanteissa
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella oululaisen Downin syndrooma -tytön varhaisten vuorovaikutuskeinojen ilmenemistä ja kehittymistä 4–13 kuukauden iässä sekä lapsen isän vuorovaikutuskäyttäytymistä strukturoiduissa ja vapaan leikin tilanteissa. Tutkimukseeni sain arvokasta lisätietoa kuntoutusseurannan ja neuvolan dokumenteista sekä vanhempien haastatteluista. Pohdin oraalimotoriikan, karkea- ja hienomotoriikan ja puheen kehittymisen yhteyksiä sekä lapsen vuorovaikutuksessa ilmenevien taitojen kehittymistä lapsen kognitiiviseen tasoon nähden.
Olin käynyt kuvaamassa lasta viikoittain puolen vuoden ikään asti, sen jälkeen kahdesti kuukaudessa. Alkuperäistä videoaineistoa oli noin 8 tuntia. Analysoitavaa videomateriaalia valikoin yhteensä 112 minuuttia 45 sekuntia (20 tuokiota). Analysoin lapsen motoriikan, ääntelyn, katseen ja jaetun tarkkaavaisuuden kehittymistä. Tärkeänä perustana varhaisten vuorovaikutustaitojen kypsymiselle oli lapsen karkea- ja hienomotorinen kehitys. Nämä tiedot poimin ja analysoin tätä tutkimusta edeltäneestä logopedian proseminaaritutkielmaa varten kokoamastani aineistosta. Tarkastelin lapsen vuorottelutaitoja, matkimista, passiivisen ja koordinoidun jaetun tarkkaavaisuuden ilmenemistä, katseen käyttöä, yksinkertaisiin kehotuksiin reagoimista sekä toiminta-aloitteiden ilmenemistä. Isän vuorovaikutuksesta kartoitin erilaisten käyttäytymistyylien esiintymistä (ohjaava, rajoittava, tukeva, kehuva, vuorovaikutusta ylläpitävä, mallia näyttävä käyttäytyminen ja lapsen huomion kiinnittäminen toisaalle).
Lapsen motorinen kehitys oli kauttaaltaan vain lievästi viivästynyttä, mikä edesauttoi varhaisten vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Sormiotteen orastava harjoitteleminen oli havaittavissa viimeisissä nauhoitteissa. Konttaamista tai seisomaan nousemista ei lapsella esiintynyt lainkaan. Ääntelyn kehityksessä havaitsin varhaisimpien kehitysvaiheiden viipymistä rinnakkain myöhempien vaiheiden kanssa ja varioivan jokeltelun viivästyneisyyttä, mitkä ovat tyypillisiä piirteitä lapsilla, joilla on Downin syndrooma. Myös poikkeavasta ääntelyn kehityksestä kertovia piirteitä esiintyi (vokaaliääntelyn ja ääntelyn matkimisen vähäisyys). Tutkimuksessa saatiin viitteitä lapsen sensomotorisen kehityksen Downin syndrooma -lapsille tyypillisestä vaihtelevuudesta. Yksinkertaisiin kehotuksiin lapsi ei reagoinut ennen 10 kuukauden ikää. Lapsen jaetun tarkkaavaisuuden, matkimistaitojen ja aloitteellisuuden kehitys eteni yllättävästi pääpiirteissään normaalisti kehittyvien lasten aikataulun mukaisesti.
Isällä esiintyi erityisen paljon vuorovaikutusta ylläpitävää käyttäytymistä. Esille nousi isän herkkyys pyrkiä myötäilemään ja seuraamaan lapsen toimintaa tarjoamalla näin lapsen orastavia taitoja esiin houkuttelevan tilannekontekstin. Ohjaavaa käyttäytymistä esiintyi paljon ääntelyn vilkkaimmilla kausilla. Lasta rajoittavaa ja tukevaa käyttäytymistä ei juurikaan esiintynyt. Isä kehui lasta erityisesti ääntelyn vilkkaalla kaudella. Mallia näyttävä käyttäytyminen liittyi ääntelymallien tarjoamiseen. Lapsen huomion kiinnittäminen toisaalle väheni lapsen iän lisääntyessä.
Tämä tutkimus oli yhden lapsen kehityksen intensiivinen seurantatutkimus, joka osoitti tarkkaavaisuuden taitojen, käsien hienomotoriikan, asennonhallinnan sekä suualueen ja ääntelyn kehityksen kytkeytyvän kehityslinjoiltaan toisiinsa. Tutkimuksen näkökulma painottui pragmaattisten taitojen tarkasteluun tilannekontekstissa. Tutkimuksen tulokset kuvaavat lapsen varhaisten vuorovaikutustaitojen kehitystä osana sosiaalis-kognitiivista kehitystä.
Avainsanat: Downin syndrooma, varhainen vuorovaikutus, motorinen kehitys, ääntelyn kehitys, jaettu tarkkaavaisuus, isän käyttäytyminen
Pro gradu -työ (pdf ) (390 kt)
Oulun yliopisto
Suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos