Suomen lainsäädäntö

Kuvassa on lakikirja ja taustalla vaaka.

Perustuslaki

Suomessa ihmisoikeudet on kirjattu perustuslakiin.

Perustuslaissa on määritelty kaikkien Suomessa oleskelevien ihmisten perusoikeudet. Perusoikeuksia ovat esimerkiksi yhdenvertaisuus, oikeus elämään, yksityisyyden suoja ja sananvapaus.

Perustuslain 6 § Yhdenvertaisuus määrää, että ihmiset ovat yhdenvertaisia ja kieltää syrjinnän. Ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan muun muassa iän, sukupuolen, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn vuoksi.

Perustuslaissa säädetään lisäksi jokaisen oikeudesta sanavapauteen. Lain 12 § Sananvapaus ja julkisuus määrää, että jokaisella on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Sananvapaus koskee myös puhe- ja kirjoitustaidottomia, joilla on samat oikeudet kuin muilla ihmisillä.

Perustuslain 17 § Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin määrää, että viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan erillisellä lailla.

Muut lait

Suomen muussa lainsäädännössä on perusoikeuksiin liittyviä yksityiskohtaisempia säännöksiä, joilla pyritään vahvistamaan puhevammaisten ihmisten perusoikeuksien toteutuminen.

Tälle sivulle on kerätty keskeisimpiä puhevammaisten ihmisten oikeuksia koskevia lainkohtia.

Yhdenvertaisuuslaki

Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (6 §).

Kohtuulliset mukautukset

Yhdenvertaisuuslaki sisältää pykälän kohtuullisista mukautuksista (15 §). Se määrää, että esimerkiksi viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan tai palvelujen tai tavaroiden tarjoajan on tehtävä kohtuullisia mukautuksia, jos vammainen henkilö tarvitsee niitä.

Vammainen ihminen voi tarvita kohtuullisia mukautuksia voidakseen tehdä työtä, osallistuakseen koulutukseen tai saadakseen yleisesti tarjolla olevia palveluita tai tavaroita.

Kun arvioidaan mukautusten kohtuullisuutta, otetaan huomioon vammaisen ihmisen tarpeet, palvelun tarjoajan (esimerkiksi työnantajan) koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus. Lisäksi arvioidaan mukautuksista koituvia kustannuksia palvelun tarjoajalle.

Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta

Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta edistää vammaisten ihmisten mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Laissa säädetään vammaisen henkilön oikeudesta Kansaeläkelaitoksen järjestämään tulkkauspalveluun.

Oikeus tulkkauspalveluun on henkilöllä,

  • jolla on kuulonäkövamma, kuulovamma tai puhevamma
  • ja joka vammansa vuoksi tarvitsee tulkkausta työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen.

Lisäksi edellytyksenä on, että henkilö kykenee ilmaisemaan omaa tahtoaan tulkkauksen avulla ja hänellä on käytössään jokin toimiva kommunikointikeino.

Kuulonäkövammaisella henkilöllä on oltava mahdollisuus saada vähintään 360 tulkkaustuntia ja kuulo- tai puhevammaisella henkilöllä vähintään 180 tulkkaustuntia kalenterivuoden aikana.

Hallintolaki

Hallintolain mukaan viranomaisen on järjestettävä tulkitseminen ja kääntäminen viranomaisen aloitteesta vireille tulleessa asiassa:

  • silloin, kun asianosainen ei vammaisuuden tai sairauden perusteella voi tulla ymmärretyksi
  • niille viittomakielisille, jotka eivät osaa viranomaisen käyttämää kieltä (26 §).

Lain mukaan viranomaisen on ennen asian ratkaisemista varattava sille, jota asia koskee, tilaisuus

  •  lausua mielipiteensä asiasta
  • antaa selityksensä vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun (34 §).

Sosiaalihuoltolaki

Sosiaalihuoltolain mukaan kuntien on järjestettävä asukkailleen sosiaalipalveluja esimerkiksi  vammasta aiheutuvaan tuen tarpeeseen (11 §).

Kunnallisina sosiaalipalveluina on huolehdittava myös kehitysvammaisten henkilöiden erityishuollosta ja vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (14 §).

Lain mukaan kunnat järjestävät kotipalvelua ihmisille, jotka tarvitsevat apua vamman vuoksi.

Kotipalvelulla tarkoitetaan

  • asumisessa, hoidossa ja huolenpidossa
  • toimintakyvyn ylläpidossa
  • lasten hoidossa ja kasvatuksessa
  • asioinnissa ja muissa jokapäiväiseen elämään kuuluvissa tehtävissä avustamista.

Kotipalveluun sisältyvinä tukipalveluina kunnat järjestävät

  • ateria-, vaatehuolto- ja siivouspalveluja
  • sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja (19 §).

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista edistää sosiaalihuollon asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun. Lain mukaan sosiaalihuollon on huomioitava toiminnassaan asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet (4 §).

Sosiaalihuollon henkilöstön täytyy selvittää sosiaalihuollon asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Asiakkaalle on selvitettävä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset ja muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan.

Selvitykset on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää niiden sisällön ja merkityksen.

Jos sosiaalihuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää kieltä tai asiakas ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi, sosiaalihuollon on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta (5 §).

Kun sosiaalihuoltoa toteutetaan, on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen (8 §).

Terveydenhuoltolaki 

Terveydenhuoltolain mukaan kunnan on järjestettävä potilaan sairaanhoitoon liittyvä lääkinnällinen kuntoutus, johon kuuluvat apuvälinepalvelut (kuten esimerkiksi kommunikoinnin kuntoutus ja apuvälineet).

Lääkinnällisen kuntoutuksen tarve, tavoitteet ja sisältö on määriteltävä kirjallisessa yksilöllisessä kuntoutussuunnitelmassa.

Jos kuntoutus on Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetussa laissa määriteltyä vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, kuntoutuksen järjestämisestä vastaa Kansaneläkelaitos.

Jos kuntoutuksen järjestämis- ja kustannusvastuu ei selkeästi ole osoitettavissa, kuntoutuksen ja apuvälineiden järjestäminen on kunnan tehtävä (29 §).

Lisää aiheesta

Apuvälinepalveluiden järjestämisvastuu ja lainsäädäntö (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL)

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista määrää, että potilaan äidinkieli, hänen yksilölliset tarpeensa ja hänen kulttuurinsa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon hänen hoidossaan ja kohtelussaan (3 §).

Potilaalle on annettava selvitys

  • hänen terveydentilastaan
  • hoidon merkityksestä
  • eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista
  •  muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan.

Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön.

Jos terveydenhuollon ammattihenkilö ei osaa potilaan käyttämää kieltä taikka potilas ei aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla ymmärretyksi, terveydenhuollon on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta (5 §).

Tietosuojaseloste