Tulkin käyttö opiskelussa

Olen 19-vuotias nuori nainen Tampereelta. Olen käyttänyt puhevammaisten tulkkia eli puhetulkkia 5-vuotiaasta lähtien, aluksi lähinnä harrastuksissa ja vapaa-ajan menoissa. Peruskoulun jälkeen aloitin opiskelun Invalidiliiton Akva-koulutuksessa. Siellä minulla oli opiskelussa apunani puhetulkki.

Käytän kommunikoinnissani Lightwriter-puhelaitetta ja sormittamista.

Koulussa puhetulkin tehtävänä oli pitää huoli siitä, että tulin kuulluksi. Puhelaitteen ääni ei aina kuulunut luokkatilassa, jossa oli muutenkin hälyä. Puhetulkin tehtävänä oli pitää huoli siitä, että sain puheenvuoron kaikissa tilanteissa. Luokkatilanteissa, kun kaikki puhuivat usein yhtäaikaa, puhetulkin läsnäolo oli tärkeää.

Esimerksi kotitaloustunneilla, askarteluissa ja liikunnassa, kun kommunikaattorin käyttö oli hankalaa, oli sormituksen puhetulkkaus tärkeää. Se oli paras tapa kommunikoida niillä tunneilla.

Sormituksen tulkkaaminen oli usein paras tapa kommunikointiin myös muissa luokkatilanteissa. Silloin sai nopeammin sanottua haluamansa asian.

Minulle paras tapa oppia on oppiminen kuullun perusteella. Puhetulkki luki opiskelutekstejä ääneen ja näin pystyin opiskelemaan paremmin. Puhetulkki selvensi joskus tekstin sisältöä erilaisten kirjallisten tehtävien kohdalla.

Kun opiskelussa luettiin tekstejä, niin puhetulkki luki osuuteni niin, että seurasin tekstiä ja tulkki luki haluamani kohdat, jotka osoitin sormellani.

Puhetulkki oli apuna myös apuvälineistä huolehtimisessa ja niiden käyttöön asentamisessa opiskelutilanteissa. Puhetulkki myös toimi yhteistyössä opiskelijan, vanhempien, opettajien, ohjaajien, oppilaitoksen, Invalidiliiton ja Tikoteekin kanssa.

Opiskeluni yhtenä onnistumisen edellytyksenä oli mahdollisuus käyttää apuna puhetulkkia. Toimin mahdollisemman itsenäisesti, mutta puhetulkin saatavilla ololla oli tärkeä rooli opiskeluni onnistumisessa.

Sanni-Kaisa Harinen

Tietosuojaseloste