Videointi vuorovaikutuksen kehittämisen välineenä

näkymä videointitilanteeesta

Tilanteiden videointi auttaa vuorovaikutuksen havainnoimisessa myös jälkeenpäin.

Videopohjaisia toimintamalleja hyödynnetään erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittämisessä. Viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että videon hyödyntämiseen perustuvat ohjausmallit ovat tehokkaita ja aikutukset pysyviä.

Video on tutkitusti vaikuttava väline (Tikonen 2/2016)

Video havainnoinnin välineenä

Arjen tilanteita videoimalla ja videotallenteita tarkastelemalla vuorovaikutuksesta saadaan paljon sellaista tietoa, jota ei olisi mahdollista saada muiden tiedon keräämiseen tarkoitettujen menetelmien avulla. Videoinnin avulla

  • päästään havainnoimaan vuorovaikutuksen molempien osapuolien käyttäytymistä yhteisessä tilanteessa sekä heidän reaktioitaan toistensa ilmauksiin
  • vuorovaikutustilanne saadaan tallennettua tarkasti ja kattavasti, jolloin vuorovaikutusta ja viestinnän eri vivahteita (esimerkiksi äänensävyt, ilmeet, eleet) on mahdollista tarkastella hyvin yksityiskohtaisesti
  • tilanne voidaan katsoa yhä uudestaan
  • tilanne voidaan pilkkoa lyhyisiin, jopa muutaman sekunnin kestäviin osiin ja tarkasteluun voidaan ottaa vuorovaikutuksen kannalta merkityksellisiä asioita
  • tilannetta voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta
  • tilannetta on mahdollista tarkastella ulkopuolisen silmin.

Vuorovaikutusta havainnoitaessa on tärkeää kiinnittää huomio molempiin vuorovaikutuksen osapuoliin, puhevammaiseen ihmiseen ja hänen kumppaniinsa.

Lähi-ihmisten itsensä on usein vuorovaikutustilanteen aikana vaikea havainnoida omaa toimintaansa. Suuri osa huomiosta menee tilanteen eteenpäin viemiseen, puhevammaisen kumppanin toiminnan havainnoimiseen sekä hänen aloitteidensa huomaamiseen, tulkitsemiseen ja vastaamiseen.

Vuorovaikutusvideoita katsomalla lähi-ihmiset voivat oppia omasta vuorovaikutustavastaan paljon uutta. Kun tietoisuus omista vahvuuksista ja taidoista lisääntyy, näitä taitoja voi hyödyntää uusissa vuorovaikutustilanteissa ja uusien kumppaneiden kanssa.

Kehittynyt videotekniikka on helpottanut vuorovaikutuksen tarkkaa kuvaamista, mutta tekniikka tai video itsessään ei riitä havaintojen tekemiseen.

Havainnoinnin välineenä video onkin kuin mikroskooppi, joka paljastaa nopeasti etenevästä vuorovaikutustilanteesta sellaisia asioita, joita olisi muuten mahdotonta havaita.

Havaintojen tekemiseen tarvitaankin herkkyyttä sekä tietoa siitä, mitkä asiat ovat vuorovaikutuksen kannalta olennaisia. Tämän taidon kehittyminen vaatii harjoittelua samalla tavalla kuin minkä tahansa muun taidon oppiminen.

Video ohjauksen välineenä

Puhevammaisen ihmisen mahdollisuudet osallistua vuorovaikutukseen riippuvat hyvin paljon hänen kommunikointikumppaneistaan ja siitä, miten hänet kohdataan erilaisissa arjen vuorovaikutustilanteissa.

Kommunikoinnin kuntoutus tapahtuu yhteistyössä koko lähiympäristön, perheen, päiväkodin, koulun, asumispalveluiden, päivätoiminnan ym. henkilökunnan kanssa.

Vuorovaikutuksen vahvistamisen ja lähi-ihmisten ohjaamiseen tarvitaan erilaisia välineitä. Yksi keino on videoida arjen vuorovaikutustilanteita ja tarkastella niitä yhdessä lähi-ihmisten kanssa.

Euroopassa ja Pohjoismaissa on tällä hetkellä joitakin kommunikaatiokeskuksia, joissa puhevammaisten lasten ja aikuisten lähiyhteisöjä ohjataan videoiden avulla. Esimerkiksi Hollannissa puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä käyttävien perheiden ohjaukseen on kehitetty erityinen COCP-ohjelma.

Tanskassa ainakin VIKOM-kommunikaatiokeskus sekä Pohjoismainen kuurosokeiden henkilöstön koulutuskeskus (NUD) ovat erikoistuneet videoiden ohjaukselliseen käyttöön. NUD on myös vastannut useiden suomalaisten kuurosokeiden parissa työskentelevien ihmisten kouluttamisesta.

Lähi-ihmisten ohjaaminen vuorovaikutuksessa taltioituja videoita käyttämällä on suomalaisessa kommunikoinnin kuntoutuksessa melko uutta.

Muilla vuorovaikutusta tukevilla sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla, kuten lastenpsykiatrisessa kuntoutuksessa, vauva- ja lapsiperhetyössä ja perheterapiassa videoiden ohjauksellisella käytöllä on kuitenkin jo varsin pitkät perinteet (esimerkiksi VIG MLL, Marte Meo, Theraplay).

Myös tietyille rajatuille kohderyhmille tarjottavassa kuntoutuksessa vuorovaikutustilanteiden videoiminen on koettu hyödylliseksi (esimerkiksi autismikuntoutuksessa käytettävä PRT-menetelmä).

Video-ohjausta käytetäänkin tällä hetkellä varsin monenlaisten vuorovaikutuksen haasteiden ratkaisemiseen kasvatus-, ohjaus-, opetus-, kuntoutus- ja ihmissuhdetyössä. Yksilö- ja ryhmäohjausta tarjotaan perheille sekä yhteisöille, jotka haluavat vahvistaa omia vuorovaikutustaitojaan.

Yhteisöllisen kuntoutusnäkemyksen yleistyessä suomalaisetkin kommunikoinnin kuntoutuksen ammattilaiset ovat alkaneet kiinnostua videopohjaisesta työskentelytavasta.

Jotkut lähi-ihmisten ohjaamiseen soveltuvat video-ohjausmallit, kuten kanadalainen Hanen-ohjelma on tuotu tänne sellaisenaan, mutta Suomessa on kehitetty myös uusia työskentelytapoja (esimerkiksi OIVA-vuorovaikutusmalli®, AIMO, Viiden portaan videoanalyysi, NUPPU-toiminta).

Yleishyödyllisten palveluntarjoajien lisäksi alalle on tullut joitakin yksityisiä palveluntarjoajia, joiden palveluvalikoimaan video-ohjaus kuuluu olennaisena osana (esimerkiksi Ord och Meningin OM3-malli).

Lue lisää video-ohjausmalleista

Video on voimakas väline

Video-ohjauksessa videota käytetään havaintojen tekemisen ja keskustelun virittämisen välineenä. Kuva kertoo eri ihmisille eri asioita, herättää heitä katsomaan asioita uudesta näkökulmasta ja pohtimaan oman toimintansa merkitystä vuorovaikutuksessa.

Ulkopuolinen havainnoitsija tai ohjaaja voi auttaa ohjaukseen osallistuvia lähi-ihmisiä tulemaan tietoiseksi heidän omista vuorovaikutustaidoistaan.

Video on voimakas väline, joka oikein käytettynä vahvistaa ihmisten luottamusta itseensä ja omiin vahvuuksiinsa. Ohjaajalta videotyöskentely edellyttää herkkyyttä ja vankkaa ammattitaitoa.

Oman toiminnan havainnoiminen videolta vaatii uskallusta nähdä itsensä ja arjen tapahtumat juuri sellaisina kuin ne ovat. Video paljastaa kaiken ja vuorovaikutusta havainnoitaessa astutaan hyvin herkälle alueelle, lähelle ihmisen persoonaa.

Ohjaajalla on suuri vastuu siitä, mitä asioita videolta tarkastellaan ja miten havaintoja käsitellään. Video-ohjaustilanteessa ohjaaja huolehtii luottamuksellisen ja hyväksyvän ilmapiirin syntymisestä ja ylläpitämisestä. Tällöin ohjattavan on mahdollista ilmaista avoimesti videon katsomisen herättämiä ajatuksia ja tunteita.

Video-ohjaukseen osallistuvalle ei saa tulla tunnetta, että hänen käyttäytymistään arvioidaan, kontrolloidaan tai diagnosoidaan. 

Videopohjaisten työskentelymallien yhteiset piirteet

Monia videopohjaisia vuorovaikutuksen ohjausmalleja yhdistää pyrkimys vahvistaa vuorovaikutusta, olipa se sitten lapsen ja vanhemman, lapsen ja työntekijän tai esimerkiksi puhevammaisen aikuisen ja työntekijän välistä.

Videotyöskentelyn ja ohjauksen avulla pyritään tavallisesti tukemaan ja vahvistamaan osaavamman kumppanin vuorovaikutustaitoja, jolloin uusia taitoja vielä harjoittelevan osapuolen valmiudet ja tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua vuorovaikutukseen lisääntyvät.

Kunkin video-ohjausmallin teoriatausta riippuu siitä, mihin tarkoitukseen työskentelytapa on alun perin kehitetty.

Monet videopohjaiset ohjausmallit pohjautuvat tutkimushavaintoihin siitä, mikä varhaisessa äiti-lapsi-vuorovaikutuksessa tukee vuorovaikutuksen onnistumista ja lapsen kehitystä. Vuorovaikutuksessa molemmat osapuolet vaikuttavat aktiivisesti toistensa toimintaan.

Videota havainnoimalla voidaan tutkia esimerkiksi sitä, miten kiinnostuneita vuorovaikutuksen osapuolet ovat toisistaan ja miten he ilmaisevat kiinnostustaan käyttäytymisellään. Lisäksi voidaan tarkastella, miten sensitiivisiä kumppanukset ovat toistensa aloitteille ja kuinka vastavuoroista heidän kommunikointinsa on.

Kun tällaisia vuorovaikutuksen laadullisia tekijöitä tarkastellaan yhdessä lähi-ihmisten kanssa, heidän on mahdollista tulla tietoisiksi omasta osuudestaan vuorovaikutuksessa ja tarvittaessa muuttaa omaa toimintaansa.

Monissa videopohjaisissa työskentelymalleissa korostetaan myönteisyyttä ja onnistumisen kokemuksia. Tarkoitus ei ole sulkea silmiä ongelmilta vaan etsiä niihin ratkaisuja.

Ratkaisu- ja voimavarakeskeisesti suuntautuneissa video-ohjausmalleissa ajatellaan, että ihmisten tietoisuus omista myönteisistä vuorovaikutustaidoista lisää heidän luottamusta itseensä ja kykyynsä ratkaista arjessa kohtaamiaan haasteita. Ohjaajan tehtävänä on tukea ohjattavia tässä prosessissa.

Ratkaisu- ja voimavarakeskeiselle toimintatavalle on ominaista 

  • asiakaslähtöisyys
  • tavoite- ja tulevaisuussuuntautuneisuus
  • voimavarakeskeisyys
  • edistyksen huomioiminen
  • myönteisyys, luovuus, leikkisyys ja huumori
  • erilaisten toimintatapojen ja tehtävien soveltaminen ja hyödyntäminen ohjauksessa
  • yhteistyö ja kannustus

Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen toimintatapa (Ratkes)

Ohjaajalta asiakaslähtöinen lähestymistapa vaatii kykyä virittäytyä kunkin asiakkaan eli yksilön, perheen, ryhmän tai työyhteisön tilanteeseen. Työskentelyssä asiakas asettaa itse omat tavoitteensa sen sijaan, että toiminnan lähtökohtana olisivat asiantuntijoiden määrittelemät tavoitteet.

Ohjaajan tehtävänä on auttaa ohjaukseen osallistuvia löytämään itse konkreettisia keinoja, joiden avulla heidän on mahdollista saavuttaa työskentelylle asettamansa tavoitteet. 

Videopohjaisten työskentelymallien erottavat piirteet

Videoiden käyttäminen ohjauksen välineenä on yleistymässä eri sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla. Uusia, erilaisiin tarpeisiin kehitettyjä työskentelymalleja syntyy maailmalla kaiken aikaa lisää. Eri työskentelymallit eroavat toisistaan muun muassa sen suhteen

  • mihin tavoitteeseen video-ohjauksella pyritään
  • mitkä teoriat ovat työskentelyn taustalla
  • minkä kohderyhmän tarpeisiin työskentely on tarkoitettu
  • onko kyseessä yksilö- vai ryhmämuotoinen työskentelytapa
  • miten pitkästä prosessista on kyse (esim. ohjaustapaamisten määrä ja tiheys)
  • sisältyykö prosessiin videohavainnointityöskentelyä tukevaa koulutusta tai muuta ohjausta ja kuntoutusta
  • millaisista osavaiheista prosessi koostuu
  • millainen työnjako asiakkaalla ja ohjaajalla on prosessin eri osavaiheissa (esimerkiksi miten tavoitteista sovitaan, kuka päättää mitä videoidaan, kuka videoi ja millaisissa rooleissa ohjaustilanteessa toimitaan)
  • mikä video-ohjauksen sisältö ja rakenne on (esimerkiksi mitä asioita videolta havainnoidaan, miten jäsenneltyä ohjaus on ja onko ohjaajalla käytettävissään työvälineitä ohjauksensa tueksi)
  • millaista koulutusta ja työkokemusta video-ohjaajana toimiminen edellyttää.

Ohjaajaksi ryhtyvän kannattaa perehtyä huolella eri video-ohjausmalleihin ja niiden käyttömahdollisuuksiin omassa työssään. Suomessakin on tarjolla useita, eri asiakasryhmille soveltuvia video-ohjausmalleja ja koulutusta niiden käyttämiseen.

Videoiden käytön eettiset periaatteet

Videoita käytettäessä on tärkeää pitää mielessä tietyt periaatteet. Ennen videotyöskentelyn aloittamista kysytään lupa kaikilta niiltä, jotka näkyvät kuvassa.

Mikäli videopohjaista työskentelytapaa käytetään yhteisön ohjaamisen välineenä, kuvaamisesta tulee sopia yhteisesti kaikkien ohjaukseen osallistuvien työntekijöiden kanssa. Jos joku yhteisön jäsen ei halua itseään kuvattavan, hänellä tulee olla mahdollisuus kieltäytyä.

Suositeltavinta on, että videointilupa pyydetään kirjallisesti. Lupalomakkeesta tulee ilmetä selkeästi kaikki ne tilanteet, joissa videota tullaan myöhemmin katsomaan sekä se, miten pitkään lupa on voimassa.

Luvan antaja saa päättää esimerkiksi, saako videota käyttää pelkästään yksityisesti tapahtuvaan havainnointiin vai voiko sitä käyttää esimerkiksi koulutukseen tai aiheesta tehtävään tutkimukseen.

Lupa varmistetaan uudelleen, jos videota käytetään myöhemmin tilanteessa, joka poikkeaa selkeästi alkuperäisestä käyttötarkoituksesta.

Koska videonauhoitteet ovat potilaspapereihin verrattavissa olevia dokumentteja, niiden säilytys tulee järjestää asianmukaisesti. Videoita katsellaan vain tilanteissa, joihin on annettu lupa.

Asiantuntijana puheterapeutti Katja Burakoff, Kehitysvammaliiton Tikoteekki

Tietosuojaseloste