Voimauttava vuorovaikutus

Voimauttava vuorovaikutus (intensiivinen vuorovaikutus) on kehityksellinen toimintamalli. Siinä käytetään varhaisen vuorovaikutuksen keinoja vaikeasti kehitysvammaisten tai autismin kirjon henkilöiden kanssa kommunikointiin.

Ihmisellä on jo syntymästään asti tarve olla yhdessä toisen ihmisen kanssa. Vastasyntynyt vauva on ensihetkistä alkaen kiinnostunut, hakee kontaktia ja nauttii toisen ihmisen läheisyydestä. Nämä taidot muodostavat myöhemmän kommunikoinnin perustan. Ne ovat välttämättömiä myös puheen kehitykselle.

Varhaisvaihe menee yleensä eteenpäin ilman, että vanhemmat miettivät sitä sen kummemmin. Jos näin ei tapahdu, vanhemmilla ja muilla lähi-ihmisillä on entistä tärkeämpi rooli vuorovaikutuksen tukemisessa. Aiheesta kerrotaan lisää sivulla, jos vuorovaikutus ei etene tavalliseen tahtiin.

Voimauttavan vuorovaikutuksen mallin (engl. Intensive Interaction) kehittivät 1980-luvulla englantilaisen Harperburyn erityiskoulun työntekijät työskennellessään vaikeasti kehitysvammaisten lasten kanssa. Menetelmää voi kuitenkin käyttää kaikenikäisten kanssa.

Englanninkielisessä videossa haastatellaan yhtä menetelmän kehittäjistä, Dave Hewettiä, ja näytetään esimerkkejä voimauttavasta vuorovaikutuksesta. Katso video Intensive Interaction: "So ... what is Intensive Interaction?" (YouTube)

Voimauttava vuorovaikutus perustuu kehitysvaiheisiin, jotka jokainen meistä on käynyt lapsena läpi opetellessaan viestimään. Menetelmässä lähdetään liikkeelle taidoista, joita vammaisella henkilöllä jo on.

Kaksi aikuista istuvat rinnakkain, kämmenet vastakkain ja katsovat toisiaan.

Kuva: Katja Burakoff

Tärkeintä on vuorovaikutus itsessään. Tarve olla yhteydessä toiseen ihmiseen on perustavanlaatuinen tarve. Kommunikaation tarkoituksena ei välttämättä ole vaihtaa tietoja tai pyytää asioita, vaan yhdessäolo.

Voimauttavan vuorovaikutuksen tarkoituksena on, että varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa olevat ihmiset oppivat kommunikoinnin perustan. Tämä oppiminen tapahtuu saumattomassa yhteistyössä toisen ihmisen kanssa.

Myös kumppani tarvitsee taitoja olla yhdessä hänen kanssaan juuri oikealla ja sopivalla tavalla.

Kommunikoinnin perusta ja tunnetaidot

Vuorovaikutuksessa ihminen oppii kommunikoinnin perustan (Nind & Hewett 1994, 2001, 2005):

  • nauttimaan yhdessäolosta ja olemaan lähellä muita ihmisiä
  • suuntaamaan huomionsa toiseen ihmiseen ja olemaan läsnä
  • keskittymään ja olemaan tarkkaavainen
  • toimimaan yhdessä
  • vuorottelemaan eli ottamaan ja antamaan vuoroja
  • säätelemään ja kontrolloimaan omaa aktiivisuustasoaan
  • käyttämään ja ymmärtämään
    • katsekontaktia
    • ilmeitä
    • fyysistä kontaktia
    • olemuskieltä ja muuta sanatonta viestintää
    • ääntelyä, sanoja ja puhetta merkityksellisesti
    • tunneilmaisua.

Vuorovaikutuksessa ihminen oppii myös tunnetaitoja (Bowlby 1963, Lamb & al 2002, Schore 2003):

  • tuntemaan, että toiset välittävät ja välittämään itse toisista
  • liittymään ja sitoutumaan toisiin ihmisiin
  • virittymään toisiin ihmisiin ja kiintymään
  • tuntemaan olonsa turvalliseksi, varmaksi ja rauhalliseksi
  • tuntemaan itsensä paremmin, vahvistamaan itsetuntoa
  • tunnistamaan omia ja toisten tunteita
  • ymmärtämään vähitellen tunteita
  • luottamaan
  • välittämään siitä, miltä toisesta ihmisestä tuntuu (empatia).

Tunnetaitojen oppiminen aktivoi oikean aivopuoliskon kehitystä. Oikea aivopuolisko huolehtii myöhemmin monista korkeammista aivotoiminnoista.

Voimauttavassa vuorovaikutuksessa vaikeasti kehitysvammainen tai autismin kirjon ihminen harjoittelee kaikkia näitä taitoja.

Ideana on, että vuorovaikutuskumppani luo miellyttäviä sosiaalisia tilanteita kehitysvammaisen kumppaninsa kanssa. Vuorovaikutuksen tulisi olla mukavaa molemmille osapuolille. Tärkeintä on nauttia yhdessäolosta.

Menetelmässä lähdetään kommunikoimaan samalla tavalla kuin vammainen henkilö itse kommunikoi. Kommunikoinnin tapoja voivat olla esimerkiksi katsekontakti, hymy, ääntely tai keinuttaminen. Jos vammainen henkilö ilmaisee itseään esimerkiksi heiluttamalla esinettä, kumppani voi hakea kontaktia häneen myös esinettä heiluttamalla.

Voimauttavan vuorovaikutuksen tavoitteena on paitsi kommunikoinnin perustan vahvistaminen myös elämänlaadun lisääminen. Lähestymistapa auttaa vaikeasti kehitysvammaisia ihmisiä olemaan yhteydessä muihin ihmisiin.

Voimauttavan vuorovaikutuksen toimintatavan toteuttaminen kannattaa aloittaa hyvin rauhallisesti. Kokeilun voi aloittaa aluksi yhden henkilön kanssa.

Menetelmä ei välttämättä muuta merkittävästi toimintatapoja. Toisaalta se voi auttaa näkemään kehitysvammaisen kommunikointikumppanin aivan uudessa valossa.

Kumppanin voimauttavat vuorovaikutustavat on kiteytetty muutamiksi konkreettisiksi teoiksi. Tässä nämä teot on ryhmitelty Tikoteekissa kehitetyn LOVIT-muistisäännön mukaiseen järjestykseen.

Vaikeasti kehitysvammaisen henkilön kommunikointikumppanina yritä pitää mielessäsi seuraavat asiat:

Ole läsnä (L)
-    Ole rento ja kiireetön
-    Virity toiseen, havainnoi
-    Viesti ilmeillä ja olemuksella läsnäoloa ja kiinnostusta

Odota (O)
-    Anna tilanteen viedä, älä yritä tai ohjaile liikaa
-    Älä tee liian paljon
-    Pidä taukoja, odota, anna aikaa

Vastaa (V)
-    Vastaa herkästi, eri tavoin
-    Liity mukaan, jäljittele kumppaniasi
-    Vastaa siihen, mitä hän tekee (ääntely, eleet, ilmeet, liikkeet ym.)
-    Kommentoi näkemääsi, toisen viestintää

Mukauta ilmaisua ja tarkista yhteisymmärrys (IT)
-    Toimi sopivassa tahdissa
-    Löydä sopiva hetki, jolloin voit laajentaa tekemistä ja ehdottaa uutta
-    Tee tarvittaessa itse aloite
-    Kosketa

Olennaista on nauttia yhdessäolosta.

Asiantuntijana puheterapeutit Kaisa Martikainen ja Katja Burakoff, Kehitysvammaliiton Tikoteekki